Verkkouutiset

Susien suojelua ei saa käyttää väärin

BLOGI

Sudet ovat nousseet yleiseurooppalaiseksi kysymykseksi.
Petri Sarvamaa
Petri Sarvamaa
Petri Sarvamaa on Euroopan parlamentin jäsen ja talousarvion valvontavaliokunnan 1. varapuheenjohtaja
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Keskustelu susista käy jälleen kuumana ja sitä hallitsevat vahvat ääripäät. Ratkaisukeskeisyys jää tällöin helposti puristuksiin. Totuus kuitenkin on, että tällä hetkellä susitilanne on kaikkea muuta kuin hallinnassa.

Susipolitiikan suunnittelun tulee rakentua kahdelle tukipilarille. Ensinnäkin ihmisillä on oikeus turvalliseen elinympäristöön sekä omaisuuden suojaan. Susi kun on peto, joka pystyy aiheuttamaan kotitalouksille ja ihmisille tuntuvaa vahinkoa. Suomessa ei tulisi joutua pelkäämään, voiko lastaan päästää valvomatta omalle kotipihalleen. Susien suojelu on kuitenkin selvästi kirjoitettu lakiimme ja sitä on muidenkin lakien tapaan oikeusvaltion hengessä kunnioitettava.

Polarisaatio eli poliittinen vastakkainasettelu myrkyttää ratkaisuja hakevan keskustelun. Tarvitsemme selkeitä toimenpiteitä, mutta aivan ensiksi tulehtunut keskustelutilanne on rauhoitettava. Tilaa susitilanteen rehelliselle arvioinnille jää vain vähän. Tämän jälkeen on tarkasteltava sitä, millaisessa tasapainossa suojelujärjestelmä ja susien kaatoluvat ovat.

Olen sitä mieltä, että tasapainoa näiden kahden välillä ei ole, koska lupajärjestelmää murennetaan järjestelmällisesti.

Suomi on sitoutunut niin kansallisin kuin kansainvälisinkin laein suojelemaan suurpetoja. Euroopan komission osalta Suomen päätöksentekoon vaikuttaa luontodirektiivi, joka on sisällytetty Suomen metsästyslakiin ja -asetukseen. Susi on tiukasti suojeltu eläin ja suojelulle on olemassa selkeät, laissa määritellyt perusteet. Toisin kuin Suomessa ehkä luullaan, Euroopan unioni ei kuitenkaan suhtaudu kokonaan kielteisesti susien kannanhoidolliseen metsästykseen.

Sudet ovat nousseet EU:n agendalle kohisten viime vuosina, sillä susikannat ovat olleet kasvussa myös Länsi-Euroopassa lähes sukupuuttoon kuolemisen jälkeen. Tämä on luonut uutta kiilaa maanviljelijöiden ja ympäristönsuojelijoiden väliin. Suomen susikannan arvellaan olevan noin 216−246 yksilöä.  Esimerkiksi Espanjan susikannaksi arvioidaan puolestaan tällä hetkellä jopa 3000 yksilöä, Italian 2000, Ranskan noin 600. Myös Saksassa susimäärät kasvavat, ja laumoja on jo reilusti yli 100. Sudet ovat nousseet siis yleiseurooppalaiseksi kysymykseksi, ja viljelijät laajalta alueelta vaativat poliitikoilta toimia tilanteen hallitsemiseksi. Erityisesti lammaspaimenet Euroopassa ovat kärsineet viime vuosina susipopulaation kasvusta. Susikannan kasvun suunta voi Suomessa olla sama, kuin Euroopan verrokkimaissa.

Suojeluperusteisiin onkin säädetty selkeät poikkeukset esimerkiksi silloin, kun sudet uhkaavat kansalaisten turvallisuutta tai muuta tyydyttävää ratkaisua ei löydy. Tällä hetkellä susia siis voidaan metsästää Suomen riistakeskuksen vahinko- ja turvallisuusperusteisilla poikkeusluvilla. Ruotsissa poikkeuslupia myönnetään rutiinilla. Suomessa poikkeuslupajärjestelmä ei kuitenkaan toimi, niin kuin sen pitäisi.

Julkisuudessa vaiettu ongelman ydin on siinä, että tiettyjen yksityisten luonnonsuojelutoimijoiden aluejärjestöt valittavat luvista järjestelmällisesti. Tämä johtaa herkästi lupien jäädyttämiseen. Kaatolupien järjestelmällinen estäminen valitusoikeutta käyttämällä johtaa tilanteisiin, joissa suden aiheuttamaan vaaraan ei voida reagoida tarpeeksi nopeasti. Tämän lisäksi luvan perumista vaativat järjestöt sijaitsevat ja vaikuttavat tosiasiallisesti aivan muualla, kuin siellä, missä ongelma on.

Tällaista valitusoikeuden keinotekoista hyödyntämistä on arvioitava kriittisesti. Poikkeuslupajärjestelmä ei pysty täyttämään tavoitteitaan tarkoitetulla tavalla, jos susia ei voida kaataa silloin, kun sille on aito tarve. Tämä mahdollisuus on annettava niille ihmisille, joiden elämään petoeläinten läheisyys eniten vaikuttaa. Ei siis tosiasiassa eteläsuomalaisille luonnonsuojelutoimijoille, jotka vain näennäisesti operoivat susialueella.

Suomi on oikeusvaltio. Oikeusvaltion perustan kannalta tärkeintä on se, että ihmiset uskovat järjestelmään. Demokratiaa koetellaan nyt muutenkin joka suunnasta. On tärkeää, että ihmisten luottamus yhteisiä sääntöjä kohtaan säilyy. Tämä edellyttää sitä, että kaikki pelaavat samoilla korteilla ja menettelyn reiluus varmistetaan.

Meistä harva haluaa susien salametsästyksen yleistymistä, mutta ei myöskään susikannan holtitonta lisääntymistä vaarantaen ihmisten omaisuuden ja heikentäen turvallisuuden tunnetta. Siksi huomio tulee kiinnittää erityisesti siihen, miten susien aiheuttamiin uhkiin liittyvät mekanismit oikeasti toimivat ja miten niitä parannetaan. Poikkeuslupajärjestelmän päivittäminen vastaamaan paremmin nykyisiä tarpeita olisi hyvä alku.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)