Vanhempana tutkijana Ulkopoliittisen instituutin Globaali turvallisuus -tutkimusohjelmassa toimiva Harri Mikkola arvioi, että Ukrainan kriisi uhkaa mitätöidä sen merkittävän työn, jota puolustussektorilla on viime vuosina tehty luottamuksen rakentamiseksi Arktiksella.
Kriisi voi vaikuttaa myös poliittiseen yhteistyöhön esimerkiksi Arktisessa neuvostossa. Tällä hetkellä neuvoston puheenjohtajamaana toimii Kanada. Kanadan jälkeen vuorossa on Yhdysvallat, jonka jälkeen puheenjohtajuusvuorossa on Suomi vuosina 2017–2019.
– On mahdollista, että Suomi saa vuonna 2017 johdettavakseen rikkinäisen ja halvaantuneen Arktisen neuvoston. Edessä voi olla tilanne, jossa Suomi joutuu oman kontrollinsa ulkopuolisen suurvaltapolitiikan pyörteisiin. Jos näin tapahtuu, aikaisemmin hienona mahdollisuutena Suomen arktisten intressien edistämiseksi markkinoitu puheenjohtajuus voikin olla suuri poliittinen riski, Mikkola kirjoittaa instituutin FIIA Comment -julkaisussa (.pdf).
Joka tapauksessa muun muassa Suomen tavoite Arktisen neuvoston kehittämiseksi valtiosopimukseen perustuvaksi kansainväliseksi järjestöksi olisi Mikkolan mielestä entistä vaikeampi toteuttaa.
Tähän saakka Venäjän ja lännen välisen yhteistyön alue
Tähän saakka arktinen alue on nähty Venäjän ja lännen välisen yhteistyön alueena. Näkemys on perustunut suurelta osin arktisten valtioiden omiin toimiin, joilla ne ovat kasvattaneet keskinäistä luottamusta. Eräs merkittävimmistä askeleista oli vuonna 2008 Jäämeren rantavaltioiden antama Ilulissatin julistus, jossa kyseiset valtiot sitoutuivat ratkaisemaan arktista aluetta koskevat kiistansa YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) pykälien mukaisesti ja niitä kunnioittaen. Tämä sitoumus on vuoden 2008 jälkeen uusinnettu monessa yhteydessä.
Mikkolan mukaan Greenpeacen protesti Petšoranmerellä ja Venäjän jyrkkä vastaus siihen sekä Ukrainan kriisi ovat muuttaneet tilannetta. Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Hillary Clinton on Krimin kriisin yhteydessä käyttämissään puheenvuoroissa kritisoinut Venäjää vanhojen neuvostoaikaisten sotilastukikohtien avaamisesta Arktiksella. Myös Islannin pääministeri Sigmundur Gunnlaugsson on todennut, että Venäjän toimet Ukrainassa voivat aiheuttaa ongelmia arktisessa yhteistyössä.
Lisäksi Norjan, Yhdysvaltain ja Venäjän yhteinen Northern Eagle -laivastoharjoitus peruttiin sen jälkeen kun Yhdysvallat ilmoitti jäävänsä siitä pois Ukrainan tapahtumien vuoksi. Venäjän ja Nato-maiden, kuten Norjan ja Yhdysvaltojen, välinen sotilaallinen yhteistyö on ollut merkittävä ja ainutlaatuinen arktisen yhteistyön ominaisuus. Esimerkiksi Norja on panostanut toimivan kahdenkeskisen ja alueellisen Venäjä-suhteen rakentamiseen voimakkaasti.
Osapuolet ovat myös edistäneet arktisen yhteistyön henkeä luodakseen alueen kehitykselle ja luonnonvarojen hyödyntämiselle tarvittavan vakaan investointiympäristön. Venäjän offshoremegaprojektit Jäämerellä ovat useimmiten olleet venäläisten ja kansainvälisten energiayritysten yhteisponnistuksia; mukana ovat olleet niin yhdysvaltalainen Exxon-Mobil, italialainen ENI kuin norjalainen Statoil. Jos pakotteet Venäjää vastaan laajenevat, ne voivat Mikkolan mukaan vaikuttaa myös näihin yhteisprojekteihin ja pitkällä aikavälillä on todennäköistä, että Eurooppa pyrkii vähentämään riippuvuuttaan – myös arkiselta alueelta saatavasta – venäläisestä maakaasusta aiempaa tarmokkaammin.
