Ahti Karjalainen syyskuussa 1973.

Jussi Lähde: Suomi vaikenee hyvinvointinsa synkästä taustasta

Blogisarjassa jäljitetään arvoja, jotka lietsovat identiteettipolitiikkaa.

Suomalaisen historiankirjoituksen suuri tabu on kommunistisen riiston maallemme tuottama hyöty. Saattaa olla, että mikään muu kansakunta ei ole hyötynyt taloudellisesti Neuvostoliiton diktatuurista yhtä paljon kuin me.

Maailmalta Suomeen tulevat vieraat ihmettelevät meissä kahta asiaa, 1990-luvun saavutuksiamme ja sitä että vaikenemme niistä. Kenties vaikeneminen ei perustukaan luontaiseen vaatimattomuuteemme vain tiedostettuun tai tiedostamattomaan häpeään.

Neuvostokauppa ei ollut vain punaisten vuorineuvosten konjakkihöyryisten kabinettien ajatuksia tehdä Ahti Karjalaisesta tasavallan presidentti tai rakennusyhtiöiden läpikorruptoitunutta taistelua urakoista.

Pohjimmiltaan kyse oli aktiivisesta ja taloudellisesti kannattavasta kaupasta oman maansa kansalaisia sortavan autoritäärisen ja korruptoituneen maan kanssa. Jos Neuvostoliitto olisi sijainnut Afrikassa sen hallinto olisi ollut helppo tuomita.

Muistan yhä miltä tuntui istua lämpimänä kevätpäivänä ilmastointia vailla olevassa bussissa matkalla Leningradiin viidettoista sukkahousut jalassa farmareiden alla. Juovuimme monien muiden asioiden lisäksi berjoska-kauppojen tarjonnasta. Juovuimme niin että oksetti. Jälkikäteen hävettää.

Älkää ymmärtäkö väärin. Suomi olisi saattanut kehittyä ja menestyä vielä paremmin, jos rajan takana olisi ollut markkinatalouden pohjalle rakennettu suurvalta. Myyminen olisi ollut vaikeampaa, tuotteista olisi saatu alhaisempi hinta ja niiden kehittelyyn olisi pitänyt satsata huomattavasti enemmän aikaa, rahaa ja ymmärrystä. Moinen olisi voinut johtaa laajempaankin kansainväliseen kaupantekoon.

Neuvostoliitto ei ollut helppo naapuri. On historiallinen mahdottomuus, että kaikki Suomen ja suomalaisten tekemät valinnat olisivat olleet yli seitsemän vuosikymmenen aikana olleet jatkuvasti oikeita. Sellainen on mahdotonta, eikä sellaista yritetä väittää missään muualla kuin suomalaisessa historiankirjoituksessa.

En ole tavannut yhtään suomalaista, joka ei olisi ollut kanssani keskusteluun pakotettuna aiheesta samaa mieltä. Lähes jokainen suomalainen haluaa kuitenkin mieluummin vaihtaa aihetta kuin jatkaa sen pohdiskelua. Suomi on menettänyt YYA-lähimuistinsa.

Tämä kaikki on ongelmallista suomalaisten totuussuhteen kannalta. Suhteemme totuuteen on puolestaan yksi tärkeimmistä tekijöistä siinä, miten pärjäämme suhteessa tulevaisuuteen.

Totuus on siitä kiusallinen asia, että se kulkee aina mukanamme. Kun totuudesta luopuu yhdessä asiassa, se on hyvin helppoa toisessa ja kolmannessa.

Totuudella on aina tekijänsä. Suomen poliittisen järjestelmän kytkeytymistä neuvostojärjestelmään on avattu kirjallisuudessa yksittäisinä näkökulmina. Kokonaistutkimusta tai kirjallista kokonaisesitystä aiheesta en ole suureksi hämmästyksekseni kuullut kenenkään kaipaavan.

Tämä on ongelmallista, sillä tällaisten siteiden vahvat köydet punoutuvat yksittäisten ihmisten tekemien valintojen säikeistä. Kun emme käy keskustelua historiamme synkimmistä hetkistä, emme myöskään käy läpi sitä miten yksittäiset henkilöt, poliittiset ryhmät ja yritykset perustelivat valintansa.

Mitä heille tapahtui? Mikä oli se prosessi joka heidän omissa perusteluissaan vuosien ja vuosikymmenten aikana tapahtui? Mikä oli henkilökohtainen älyllinen ja moraalinen hinta, vai oliko sitä?

Äärimmäisen vaarallista moinen on tulevaisuuden valintojen näkökulmasta. Niitä tehdään nimittäin nyt. Puuttuvan historiatiedon varassa toimiminen on vaarallista. Historiaton ajelehtii ja on vietävissä, löytää itsensä ennen pitkää ajopuun asemasta.

Kun emme tunne niitä valintoja, joilla suuri joukko suomalaista poliitikoista ja yritysjohtajista ajautui Neuvostoliiton vietäviksi, meillä ei ole myöskään tarjota varoittavia esimerkkejä ihmisille, joita eri tahoilta houkutellaan nyt liian hyvältä vaikuttavaan yhteistyöhön kansainvälisten yritysten ja niiden takana toimivien valtioiden kanssa.

Ei ole ilmaista berjoskamyymälää. Hintana on aina totuus.

Lisää sarjan blogeja

Ladataan julkaisuja...

Jussi Lähde

Jussi Lähde

Kirjoittaja työskentelee akkumineraalien malminetsinnän ja kaivostoiminnan kehittämisen vastuullisuuden ja viestinnän parissa.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt