YK:n tuoreen onnellisuusraportin (The World Happiness Report) mukaan Suomi on jo toista kertaa peräkkäin maailman onnellisin maa. Raportissa on rankattu 156 maata, joiden joukosta suomalaiset selviytyivät onnellisimmaksi kansaksi lisäten johtoaan viime vuodesta toiseksi tulleeseen Tanskaan. Ei huono saavutus. Olisiko meillä syytä juhlaan? Jos ruotsalaiset olisivat napanneet voiton, naapurissamme olisivat skumppapullot auenneet ja vähintään viikko olisi mennyt juhlahumussa. Suomessa ei vastaavasta vuosi sitten olisi voinut kuvitellakaan, puhumattakaan ”torilla tavataan” -juhlallisuuksista. Näin taitaa käydä tänäkin vuonna.
Suomalaiskansalliseen tapaan tulosta yritetään jälleen kerran vesittää, kuten vuosi sitten tehtiin. Tuomme näkyvästi esiin ongelmiamme ja väheksymme tutkimuksen tuloksia sekä epäilemme jopa raportin luotettavuutta. Keskustelun jälkeen tutkimuksen tulokset halutaan haudata ja unohtaa, jotta jälleen voidaan vain ja ainoastaan valittaa, miten huonosti asiat Suomessa ovat. Emmekö osaa arvostaa Suomea ja suomalaisuutta?
Sitä ei käy kiistäminen, etteikö Suomessa olisi monia ongelmia ja haasteita. Niiden korjaaminen ja saaminen paremmalle mallille vaatii jatkuvasti työtä. Ei kai täydellistä valtiota ole olemassakaan? Tai olihan taannoin monien ihannoima naapurimme Neuvostoliitto, joka oli kuulemma mallivaltio. No, arki ja todellisuus tarjosivat kansalaisille aivan jotain muuta kuin täydellistä ja onnellista elämää, kuten hyvin tiedämme. Ongelmia ei siis pidä piilottaa, se ei palvele kenenkään etua, vaan pikemminkin lisää katkeruutta. Mutta nykyisin mollivoittoisessa keskustelussa tunnutaan unohtavan täysin ne monet asiat, jotka meillä ovat hyvin. Kaikki hyväkin revitään auki ja raadellaan palasiksi tai vähintään mitätöidään ikään kuin eläisimme jossain alkukantaisessa kehitysmaassa.
Suomi on valittu useana vuotena maailman turvallisimmaksi maaksi ja oikeusvarmaksi valtioksi. Korruption vähäisyydessä olemme vuosia olleet palkintosijoilla. Ne ovat onnellisuuden lisäksi vahvoja myyntivaltteja turismille ja yrityselämän investoinneille. Me olemme myös maailman rehellisin kansa ja koulutuksemme on edelleen huipputasoa. Osataanko näitäkään vahvuuksiamme täysipainoisesti hyödyntää Suomi-brändin luomisessa ja markkinoinnissa?
Tulevaisuudessa toivon meidän kaikkien suomalaisten kehittävän Suomea yhdessä ongelmia ratkoen ja hyviä asioita arvostaen eikä kaikkea rikki repien. Tämä koskee myös meitä nykyisiä ja etenkin tulevia kansanedustajia. Eduskunnan työtä ovat tällä vaalikaudella leimanneet tahallinen väärinymmärtäminen, ohipuhuminen ja riitely. Niitä on käsitelty näkyvästi julkisuudessakin. Perustuslain vaatimus kansanedustajan vakaasta ja arvokkaasta käytöksestä on liian usein unohtunut. Sellaisesta ei saa muodostua uusi normaali, koska riitelemällä asiat eivät kehity ainakaan parempaan suuntaan. Yhteistyö on aina ollut Suomen ja suomalaisten voima. Sitä sen on oltava tulevaisuudessakin.
