Säätytalo. LEHTIKUVA / HANDOUT / LAURI HEIKKINEN

Alberto Claramunt: Suomi on pirullisessa tilanteessa

Politiikka johtaa umpikujaan ja hyvinvointiyhteiskunnan alasajoon.

Valtiovarainministeri Matti Vanhanen uskoo ministeriönsä sivuille kírjoittamassaan kolumnissaan, että Suomi selviää koronasta ja sen talousvaikutuksista sekä rakenteellisista ongelmistaan.

Matti Vanhanen on tolkun poliitikko, joka herättää luottamusta yli puoluerajojen. Hän operoi hallituksessa, jota johtaa demareiden vasemmistoon kuuluva pääministeri. Keskusta taas on julistanut kulkevansa mieluusti vasemmalle Juha Sipilän jälkeen. Jäljet näkyvät, ja osa keskustasta oirehtii – entinen  Mauri Pekkarisen avustaja ja puoluesihteeriehdokas Mikko Alkio viimeksi. Vanhanen kyllä kirjoittaa ratkaisuhakuisesta hallituksesta, toivottavasti hän siirtyy seuraavaksi saarnaamaan ratkeamispisteessä olevasta taloudesta.

Rehellistä on myöntää, että korona vie talouden tasapainotusta kauemmaksi. Koronan takia tarvitaan erityistoimia. Ongelma on, että näiden erityistoimien lisäksi luodaan uusia pysyviä menoja. Perhevapaauudistukselle on laskettu heikentävä työllisyysvaikutus. Perhevapaaetuudet pitenevät 11,5 kuukaudesta 14 kuukauteen. Lasku kasvaa, mutta työpaikkoja ei tule.

Oppivelvollisuutta pidennetään, hintalapuksi on arvoitu 130-160 miljoonaa euroa. Jos oppivelvollisuuden laajentamisella sitten saadaan jollakin laskukaavalla toista tuhatta työpaikkaa lisää, yhden työpaikan hinnaksi tulee yli satatuhatta euroa. Oppisopimuksesta vaahdotaan, mutta sen sijaan päädytään raskaisiin uudistuksiin. Se mikä Saksalta onnistuu oppisopimuksessa, ei Suomelta ilmeisesti voi onnistua. Uskotaan siihen, että nuori, joka on 16-vuotiaana yrittänyt välttää koulunkäyntiä, tekee muutoksen käyttäytymisessään, kun pakollista aikaa pidennetään.

Hyvinvointiyhteiskunta on pirullinen sana. Kuka nyt hyvää pahaksi muuttaisi? Tämä dilemma on muodostumassa Suomelle pirullisen kalliiksi. Samaan aikaan, kun Suomen taloudelta on pohja murenemassa, päättäjät lisäävät hyvinvointiyhteiskunnan etuuksia. Tätä tautia on toki puoluekentässä ylipäänsä hallitus ja oppositiorajat ylittäen. Uskottavaa olisi, että jos johonkin panostetaan, siihen osoitetaan muu rahoitus kuin velan kasvattaminen. Yksi hyvä periaate olisi, että jos johonkin palveluun panostetaan, toisaalta voitaisiin sama summa säästää.

Hallituksen budjetissa on osoitettu neljän miljardin euron satsaus kehyksien ulkopuolelle. Välittömiin koronan aiheuttamiin terveydellisiin toimiin, kuten testaukseen, kuluu tuosta summasta puolet eli 2 miljardia. Loppuraha on muuta.

Henkitoreissaan olevia kuntia autetaan vajaalla 1,5 miljardilla ja lisäksi ”hallitus sitoutuu purkamaan hoito- ja palveluvelkaa 450 miljoonan euron kokonaisuudella vuosina 2021–2023”.

Jos esimerkiksi kunnat ovat rakenteellisissa ongelmissa, niin mitä asialle aiotaan tehdä? Hallitus vastaa lisäämällä subjektiivisia oikeuksia, joiden laskun maksavat kunnat. Ja miten tämä liittyy koronaan? Ei mitenkään. Puolustetaanko tällä hyvinvointiyhteiskuntaa? Vain retoriikassa, sillä yhtälön jatkuessa nykyisenkaltaisena tien päässä on elintason lasku ja pakkosäästöt.

Alberto Claramunt

Alberto Claramunt

Alberto Claramunt on Verkkouutisten ja Nykypäivän päätoimittaja.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt