Sotatoimet Itä-Ukrainassa jatkuvat jo kolmatta vuotta. Ukrainan taistelu Venäjän tukemia separatistijoukkoja vastaan saattaa tuntua etäiseltä asialta, mutta Suomen ja Ruotsin puolustusvoimissa sitä on seurattu kaiken aikaa tarkoin.
– Informaatiota Itä-Ukrainassa käytävästä sodasta on voitu koota monin eri tavoin, Maavoimien esikuntapäällikön tehtävästä viime vuoden lopulla reserviin siirtynyt kenraalimajuri Jorma Ala-Sankila sanoo.
– Venäjähän ei ole missään vaiheessa hyökännyt täydellä teholla, vaan toiminnan painopiste on ollut erityisesti epäsuorassa vaikuttamisessa massiivista tulivoimaa ja elektronisen sodankäynnin menetelmiä hyödyntäen. Havaintoja voidaan kuitenkin tehdä muun muassa aselajitaktiikasta ja siitä, miten joukkoja on alueelle projisoitu.
Vaikka Ukrainassa nähty venäläinen taistelutapa ei ole Ala-Sankilan mukaan suomalaisesta näkökulmasta suuria yllätyksiä tuottanut, siitä tehdyt havainnot ovat antaneet hyödyllisiä impulsseja oman puolustuksemme tiettyjen osa-alueiden kehittämiseen.
Ruotsin katse Donbassissa
Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa oli kylmän sodan päättymisen jälkeen luovuttu alueellisesta puolustuksesta ja lopulta lakkautettu myös asevelvollisuus. Georgian sota syksyllä 2008 ei ratkaisujen perustana ollutta uhka-arviota vielä muuttanut, vaan vasta Krimin miehitys ja Itä-Ukrainan sota havahduttivat poliitikotkin tiedostamaan Ruotsin sotilaallisen aseman haavoittuvuuden.
Kun Ruotsin alas ajettua puolustuskykyä on sittemmin lähdetty kohottamaan, onkin luonnollista, että Ukrainan kokemuksiin on kiinnitetty paljon huomiota.
Myös maiden asevoimien ylimmän johdon tasolla käydään nyt suoraa korkean profiilin vuoropuhelua. Ruotsin puolustusvoimien ylipäällikkö, kenraali Micael Bydén teki lokakuun alussa Ukrainaan kolmipäiväisen vierailun, jonka kuluessa hän tapasi maan ylintä sotilasjohtoa ja tutustui Itä-Ukrainan tilanteeseen aivan etulinjan tuntumassa.
Ukrainan maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Serhij Popko vieraili marraskuun lopulla Tukholmassa ja esitelmöi Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulussa Ukrainan sodan kokemuksista.
Sotatoimien alkaessa keväällä 2014 Ukrainan asevoimien toimintakyky oli Popkon mukaan jokseenkin retuperällä. Hybridisodankäyntiin ei ollut varauduttu, suurin osa rauhanajan ryhmityksessä olleista joukoista oli sijoitettu kauas Venäjän-vastaisesta rajasta, yhtymätason harjoituksia ei ollut järjestetty ja sotamateriaalin käyttökelpoisuudessa oli merkittäviä puutteita.
Havaittuja epäkohtia lähdettiin kuitenkin pian nopeasti ja päättäväisesti paikkaamaan. Valtaosa joukoista on nyt järjestetty itsenäiseen sodankäyntiin kykeneviksi prikaateiksi, prikaatien lukumäärä on nostettu 20:stä 34:ään, sotilaspiirejä on vahvistettu ja sotatoimien eskaloitumiseen on varauduttu muodostamalla armeijakunnan vahvuinen operatiivinen reservi.
Samaan aikaan on käynnissä mittava puolustusmateriaalin modernisointiohjelma, joka nojaa sekä maan oman teollisuuden toimituksiin että ulkomaisiin hankintoihin.
Venäjä yllättää aina
Elektronisen sodankäynnin merkitys on kenraaliluutnantti Popkon mukaan Itä-Ukrainan sotatoimissa voimakkaasti korostunut. Venäjän kykyä laajamittaiseen elektroniseen sodankäyntiin oli aliarvioitu pahemman kerran.
Myös vihollisen miehittämättömien ilma-alusten taistelukentällä muodostamaa uhkaa voidaan torjua menestyksellisimmin juuri elektronisen sodankäynnin keinoin, Popko toteaa. Asia ei ole vähäpätöinen, sillä lennokkeja käytetään Itä-Ukrainassa tiedusteluun ja maalinosoitukseen käytännössä keskeytyksettä.
Popko viittaa myös vihollistykistön osoittamaan kykyyn häiritä erittäin tehokkaasti ukrainalaisjoukkojen toimintaa. Siihen on hänen mukaansa pystyttävä vastaamaan mahdollisimman ketterällä liikkuvuudella. Epäsuoraa tulta on kyettävä käyttämään kaikissa portaissa pataljoonatasolta alkaen, hän sanoo.
Popkon huomiot elektronisesta sodankäynnistä, lennokeista ja tykistöasein tuotettavasta tulivaikutuksesta ovat kenraalimajuri Ala-Sankilan mielestä oikeita ja perusteltuja.
– Ukrainassa on jouduttu näkemään, että jos joukkoja ei kyetä suojaamaan vihollisen massiiviselta tulivoimalta, syntyy raskaita tappioita. Tulivaikutuksen väistämiseen ja nopeaan vaikuttamiseen vastustajan tuliyksiköitä vastaan on siksi kiinnitettävä entistä enemmän huomiota, hän sanoo.
Vaikka Ukrainan sotaa on tärkeää seurata ja analysoida, Ala-Sankila kehottaa muistamaan, että Venäjä pyrkii toimimaan omalta kannaltaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti kussakin tilanteessa.
– Ei pidä kuvitella, että tavasta, jolla Venäjä on toiminut Itä-Ukrainassa, voitaisiin tehdä suoraan päätelmiä sen toiminnasta jossain tulevassa konfliktissa. Olisi virhe aliarvioida Venäjän asevoimien kykyä yllättää.
Liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä on Ala-Sankilan mukaan syytä välttää jo siksikin, että Ukrainassa operoivat korkeintaan pataljoonan vahvuiset taisteluosastot, eivät sotatoimiyhtymät.
Viittaukset kenraaliluutnantti Serhij Popkon Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulussa 20.11.2017 pitämään esitelmään perustuvat kenraalimajuri Karlis Neretnieksin ja everstiluutnantti Tommy Jeppsonin siitä julkaisemiin merkintöihin.
