Suomen Viron-suurlähettiläs Kirsti Narinen yhtyy Viron Suomen-suurlähettiläs Margus Laidren toiveeseen Viron ja Suomen huomattavasti nykyistä syvemmästä ja kunnianhimoisemmasta kumppanuudesta.
– Olen täysin samaa mieltä siitä, että yhteistyössämme on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Virolaiset näkevät tämän selvemmin kuin me, sillä he tiedostavat, että yksin ei voi tulla toimeen. Tosiasiassa Suomi kuitenkin hyötyisi tiiviimmästä kumppanuussuhteesta aivan yhtä paljon, Narinen sanoo Nykypäivälle.
Erityisen valppaasti Suomenlahden pohjoispuolella kannattaisi hänen mielestään seurata sitä, millaisella asenteella virolaista yhteiskuntaa rakennetaan.
– Suomessa varsinkin julkista sektoria on pitkään vaivannut varovaisuuden ilmapiiri, jonka tuulettamiseksi tarvittaisiin aimo annos virolaista päättäväisyyttä ja ketteryyttä.
Esimerkkinä tästä Narinen mainitsee Tallinnan keskustaan nousseen uuden neljätoistakerroksisen rakennuskompleksin, jonka suojiin siirtyi neljä aiemmin erillään sijainnutta ministeriötä. Viron mittakaavassa huomattavan massiivinen hanke toteutui muutamassa vuodessa siitä, kun hankkeen rahoitusta koskevat päätökset oli tehty.
– Eihän vastaavaa voisi Suomessa mitenkään kuvitella. Meillä olisi ensin keskusteltu viisitoista–kaksikymmentä vuotta siitä, tarvitaanko tällaista ylipäätään, ja sitten olisi ehkä käynnistetty varsinainen suunnitteluprosessi, hän naurahtaa.
Viro onkin Narisen mukaan kyennyt osoittamaan, että isoja asioita voidaan viedä läpi huomattavasti vähäisemmällä byrokratialla ja valvonnalla kuin mihin Suomessa on viime vuosikymmeninä totuttu.
– Samaan aikaan Viron voisi olla hyödyllistä omaksua jotakin suomalaisesta pitkän aikavälin suunnitelmallisuudesta. Virossa näyttää nimittäin olevan tiettyä taipumusta tehdä päätöksiä lyhytjänteisemmin kuin mikä kenties olisi järkevää. Paremman suunnitelmallisuuden tarpeen ovat virolaiset itsekin todenneet.
Vaikka suomalaisten ja virolaisten keskinäinen kanssakäyminen on nyt tiiviimpää ja laaja-alaisempaa kuin koskaan, emme suurlähettiläiden mielestä tunne toisiamme lainkaan niin hyvin kuin moni saattaa kuvitella.
– Vierailemme kyllä paljon toistemme luona, suomalaiset useimmiten Virossa ostoksilla ja virolaiset Suomessa töissä. Se ei vielä yksin riitä siihen, että ymmärtäisimme kovin hyvin toisiamme ja sitä, miten yhteiskuntamme ovat kehittyneet, Margus Laidre sanoo.
Hän näkisi mielellään, että itsenäisyyden juhlavuonna ihmiset lahden molemmin puolin rohkaistuisivat kutsumaan toisiaan koteihinsa.
– Kun istutaan keittiön pöydän ääressä ja jutellaan elämästä, tullaan lähemmäs ja opitaan ymmärtämään toisiamme entistä paremmin.
Yksilötason kanssakäymistä voisi ja pitäisi myös Kirsti Narisen mielestä olla paljon nykyistä enemmän.
– Yksi mahdollinen muoto voisi olla uudentyyppinen ystävyyskuntatoiminta, jossa koulujen välinen oppilasvaihto olisi keskeisessä roolissa, hän sanoo.
Ajatus koululaisten välille solmiutuvista siteistä miellyttää Laidreakin.
– Jos tulevat sukupolvet säilyttävät molemminpuolisen kiinnostuksensa, tiedämme, että Viron ja Suomen välisellä sillalla riittää kulkijoita myös tulevaisuudessa.
