Suomen kokoiseen osavaltioon tuli 100 000 somalia – mitä tapahtui sen jälkeen?

Harvemmin uutisissa käsitelty somalien virta Yhdysvaltoihin saa huomiota maan maahanmuuttopolitiikkaa pilkkaavassa kirjassa.

Purevista heitoistaan tunnetun konservatiivijulkkis Ann Coulterin uutuuskirja on nimeltään Adios America. The Left’s Plan to Turn Our Country Into A Third World Hellhole. Kirja käsittelee kehitysmaista Yhdysvaltoihin tulevien maahanmuuttajien hyysäystä. Yhtenä osansa saavista ovat somalit.

Coulterin mukaan 25 vuotta poliittisesti korrektia kasvatusta on vakuuttanut amerikkalaisille, että maahantulijoita on kohdeltava kuin he olisivat mustia, joille tulee maksaa korvausta orjuudesta.

”Mitä (pahaa) me teimme somaleille? Ainoa amerikkalainen interventio sinne oli puhtaasti humanitaarinen. Kesken massanälänhädän Amerikka lähetti ruokaa tähän sotaherrojen primitiiviseen yhteiskuntaan. …Pian häpäistyjen amerikkalaisten sotilaiden ruumiita raahattiin Mogadishun kaduilla. Toisin sanoen, somalit ovat velkaa meille. Mutta USA:n maahantulovirkailijat päättivät: nostetaan omien siirtolaistemme vaikeustasoa”, Ann Coulter aloittaa.

Wikipedian mukaan somaleita on USA:ssa joko 35 760 tai noin 150 000. Heistä noin kolmasosa elää Minnesotan osavaltiossa. Lukuja on arveltu myös rankasti aliarvioiduiksi.

Minnesotassa on suunnilleen yhtä paljon asukkaita kuin Suomessa. Nyt Minnesotassa on ehkä 4-6-kertainen määrä somaleja verrattuna Suomen somaleihin.

”Syy siihen että skandinaavinen Minnesota otti yli 100 000 somalia on siinä, että liberaalit ajattelivat osavaltion olevan liian valkorotuinen eikä ollenkaan monimuotoinen”. Coulterin mukaan Minneapolis Foundation teki 1990-luvulla tiedotuskampanjan, jossa kolmen kansallispuvut päällä olleen hymyilevän somalinaisen voimin verrattiin uusia kulttuureja ja tapoja norjalaisten kaloihin. Osavaltion julistettiin muuttuvan.

”Muutamassa vuosikymmenessä Minnesota on muuttunut noin 99-prosenttisesti saksalaisesta, hollantilaisesta, suomalaisesta, tanskalaisesta ja puolalaisesta 20-prosenttisesti afrikkalaissiirtolaisten asuttamaksi, mukaan lukien ainakin sata tuhatta somalia. Ja siihen ei ole laskettu mukaan somaleita jotka äskettäin ovat lähteneet maasta taistellakseen al-Qaidan ja ISIS:n riveissä. Sata tuhatta on vain arvio. Me emme tiedä tarkkaan montako somalia liittovaltion hallitus on tuonut ”pakolaisina” koska hallitus ei kerro meille. Yleisöön ei voi luottaa niin että sille kertoisi totuuden”.

Jihabit päälle

Ann Coulterin mukaan ”multikulttuurisuuden lisääntymisen jälkeen Minnesota on muuttunut luottokorttihuijausten, ihmiskaupan ja voimalla tehtyjen ryöstöjen pesäpaikaksi. Moskeijoita on noussut ympäri osavaltiota – kuten on lapsiprostituutiota ja machetehyökkäyksiäkin”.

Kirjan mukaan sosiaalihuollon menot Minnesotan tulijoiden keskuudessa ovat nyt kaksinkertaiset. Vain joka toisella tulijalla on työtä ja he tienaavat alle puolet keskivertominnesotalaisen palkasta. Coulter toteaa Minnesotan olevan kuitenkin onnekas, sillä Ruotsissa vain 20 prosentilla somaleista on työtä.

”80 prosenttia somaleista Minnesotassa elää köyhyysrajalla tai sen alla. Lähes 70 prosenttia ei ole käynyt lukiota loppuun, verrattuna 8,4 prosenttiin minnesotalaisista ei-somaleista”.

Coulterin mukaan yksikään demokraatti ei käy somaleita vastaan eikä yksikään republikaani mainitse heitä, sillä somalit ovat ohittaneet lukumäärässä mustat ja tulleet Minnesotassa suureksi poliittiseksi voimaksi. ”Jokaista republikaaniksi tulevaa valkoista minnesotalaista kohti kaksi somalia täyttää 18 vuotta ja alkaa äänestää demokraattiblokkia”.

Kirjassa ihmetellään, että kaikki pitävät minnesotalaisten velvollisuutena omaksua somalikulttuuria eikä päin vastoin. St. Thomasin katolinen yliopisto on avannut islamilaisia rukoushuoneita. Minneapolisin pormestari Betsy Hodges on esiintynyt täyshijab yllään.

Kouluissa on väkivaltaisia etnisten ryhmien yhteenottoja. 2002 poliisi ampui kadulla machetella uhanneen somalin, josta seurasi syytöksiä kansalaisoikeuksien rikkomisesta. ”Me olemme veronmaksajia. Me maksamme näille ihmisille (poliiseille) palvelemisestamme ja suojelemisestamme”, Somali Justice Advocacy Centerin Omar Jamal julisti.

Mainen osavaltioon tuotiin 7 000 somalia pieneen Lewistonin kaupunkiin. Lewiston-Auburnin alueen asukkaista nyt joka kymmenes on somalipakolainen. Heitä siirtyi myös muualta maasta, kun ilmaisia asuntoja ja tukia oli tarjolla.

Pormestari pyysi kirjeellä somalijohtajilta, ettei somaleita enää tulisi lisää. Vastauksessa pormestaria syytettiin rasismista. Kaupunki meni konkurssiin.

Ahmed vai Peterson

Oregonin Portlandissa raiskauksista tuomittu Mohammed Mukhtar vältti koeaikarangaistuksen suostumalla maasta karkotukseen. Somalia ei kuitenkaan ottanut häntä takaisin. Tapaus voi tuoda mieleen hiljattain Suomessa uutisoidun murhaajaraiskaajan.

Ann Coulterin mukaan uutiset johdattavat uskomaan, että sosiaalitukia keräävät somalit ovat yhtä minnesotalaisia kuin Fargo-elokuvan hahmot. Niinpä 2008 New York Times uutisoi ”ensimmäisestä tunnetusta amerikkalaisesta itsemurhapommittajasta”. Hän oli nimeltään Shirwa Ahmed. ”Olisin lyönyt vetoa että kaverin nimi olisi ollut Jim Peterson”, Coulter vitsailee.

Muita ”Minnesotan amerikkalaisia” terroristeina ovat hänen mukaansa olleet Mahamud Said Omar, Cabdulaahi Ahmed Faarax, Abdiweli Yassin Isse, Ahmed Ali Omar, Khalid Mohamud Abshir, Zakaria Maruf, Mohamed Abdullahi Hassan ja Mustafa Ali Salat.

Suomessakin on nähty väärinkäytöksiä somalien perheenyhdistämisissä. Ann Coulterin mukaan ensimmäisenä maailmassa käytännön ajoi laiksi Edward Kennedy 1965. ”…sallien äskeisten maahantulijoiden tuoda sukulaisensa, ja heidän tuoda heidän sukulaisensa, kunnes kokonaiset somalikylät ovat siirtyneet Minneapolisiin ja muslimitaksikuskit kieltäytyvät kuljettamasta asiakkaita joilla on alkoholia tai koiria. Amerikan on otettava vastaan kaikki maailman köyhät, jotta Ted Kennedy saa kasvonsa muistolaattoihin”.

Kommentit