Kirjoittajan mukaan Suomen EU-johtokausi on jo nyt lähes unohdettu. LEHTIKUVA / AFP Kenzo Tribouillard

Kimmo Sasi: Suomen EU-puheenjohtajuus jo lähes unohdettu

Mitään merkittävää ei tapahtunut.

Suomella on ollut maine EU:a rakentavasti kehittävänä, määrätietoisena, sovittelukykyisenä ja osaavana jäsenmaana. Suomen pj-kausia on odotettu myönteisin tuntemuksin. Suomessa on myös koettu ylpeyttä EU-puheenjohtajuudesta. Puheenjohtajuus syksyllä tuli ja meni. Mitään merkittävää ei tapahtunut. Kausi onkin jo nyt lähes unohdettu.

Hallituksen EU-puheenjohtajuuskauden ohjelma korosti kilpailukykyä, ilmastoa ja turvallisuutta. Ohjelma oli kirjoitettu olosuhteita kuvaellen ja hyvin yleisellä tasolla kuten ”EU tarvitsee kokonaisvaltaisen, kestävää kasvua ja  kilpailukykyä edistävän pitkäntähtäimen strategian”. Se koostui hallitusohjelman tapaan hyvistä ajatuksista ilman konkreettisia toimeenpantavia keinoja.

Kuvaavaa oli, että puheenvuoroissaan ministerit iloitsivat siitä, että Suomi oli tuonut keskusteluun ministerineuvostoissa ohjelmassaan esilletuotuja asioita. Suomelle riitti se, että asioista oli käytetty muutama puheenvuoro. Minkäänlaiset jatkotoimenpiteet eivät olleet tavoitteena.

Suomi osoitti kiitettävää aktiivisuutta ilmastokysymyksissä. Hiilineutraalisuustavoite eteni, mutta siinäkin lopulliset ratkaisut jäivät seuraavalle puheenjohtajakaudelle. Keinoista todellisia vaikutuksia omaava olisi ollut ydinvoiman hyväksyminen ilmastoystävälliseksi rahoituskohteeksi. Mutta tämäkin asia jäi avoimeksi.

Puheenjohtajamaan suurin poliittinen into kohdistui oikeusvaltioperiaatteeseen. Tavoitteena oli taloudellisten sanktioiden asettaminen periaatetta loukkaaville maille. Tämäkään asia ei valmistunut ja muutti olennaisesti muotoaan. Rangaistuksia saa korruptiosta, ei oikeusvaltioperiaatteen loukkaamisesta.

Tavoitteena oli myös EU:n monivuotisen rahoituskehyksen hyväksyminen vuosille 2021-27 puheenjohtajakauden aikana. Suomi teki ehdotuksen, joka sai melko tasapuolisesti kritiikkiä, mikä osoittaa kompromissitajua. Tosin yllättävää ehdotuksessa oli, että se ei ollut juurikaan uuden luomiseen kannustava vaan selvästi vanhoja elinkeinoja pystyssä pitävä.

Pohjois-Makedonia ja Albania olivat pitkään odottaneet EU-jäsenyysneuvottelujen alkua Länsi-Balkanin tilanteen vakauttamiseksi. Läpimurron piti tapahtua Suomen pj-kaudella. Puheenjohtajalla ei ollut mitään vääntömomenttia Ranskan taivuttamiseksi.

Puheenjohtajamaan toimintatavoissa oli epävarmuutta. Ministereiden EU-kokemus oli vähäinen. Pääministeri Antti Rinne antoi hämmentäviä lausuntoja oikeusvaltioperiaatteesta ja Brexitistä. Suomeen kohdistettuun kritiikkiin suhtauduttiin tunteenomaisella närkästyksellä, ei asia-argumentein.

Kun vertaan tätä puheenjohtajuutta Suomen ensimmäiseen puheenjohtajuuteen 1999, on ero suuri. Tuolloin käynnistettiin EU:n vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen rakentaminen ja sille annettiin suuntaviivat. Jäsenmaat ovat jälkikäteen kiistelleet siitä, kuka saa kunnian niin sanotun Tampereen ohjelman jatko-ohjelmien nimistä.

Helsingin huippukokouksessa päätettiin jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta 10 hakijamaan kanssa. Suomi sai tahtonsa läpi, kun kaikki Baltian maat olivat uusien kumppanien joukossa.

EU:n kriisinhallintajärjestelmän kehittäminen ulkoministerin purnauksesta huolimatta otti  Suomen puheenjohtajakaudella merkittäviä askeleita eteenpäin. EU:n alueellisen tasapainon parantamiseksi Suomen aloitteesta hyväksyttiin Pohjoisen ulottuvuuden ohjelma.

Jälkikäteisarvioinnissa onkin Tampereen ja Helsingin huippukokouksia pidetty EU:n parhaimpiin kuuluvina.

Miksi puheenjohtajakausissa on niin paljon eroa? Yksi tärkeä tekijä on toki jäsenmäärä. Nyt jäseniä on 28 ja silloin 15. Mutta syyt ovat kuitenkin paljon syvemmällä.

Tuolloin puheenjohtajamaalla oli näkemys EU:n kehittämisestä ja niistä toimista, mitä se vaatii. Politiikka ei ollut vain hyvien aikeiden kuvausta, vaan se oli todellista toimintaa. Lisäksi Suomella oli tuolloin intoa viedä asioita eteenpäin.

Pääministerin rooli on hyvin keskeinen. Pääministeri Paavo Lipponen osasi EU-asiat ja hänellä oli näkemys. Jokainen tiesi, että se mitä hän sanoo, on tarkkaan mietitty. Kun pääministeriin syntyy luottamus, voi hän viedä asioita eteenpäin. Myös ministerit olivat suurelta osin kokeneita EU-asioissa, mitä helpotti se, että hallituspohja juuri edeltäneissä vaaleissa ei vaihtunut.

EU:n ongelmien yksi perussyy on, että puhutaan ja luvataan paljon. Mutta toimenpiteet, varsinkin vaikeat sellaiset, puuttuvat. Ihmisille tärkeää kuitenkin on selkeys ja hyvinvoinnin paraneminen. Nuoruus ja uutuus herättävät kiinnostusta. Mutta lopulta tulokset ratkaisevat.

Nyt näyttää siltä, että Suomi on liittynyt EU:ssa puhuvien päiden joukkoon.

Kimmo Sasi

Kimmo Sasi

Kimmo Sasi on varatuomari, entinen kokoomuksen kansanedustaja ja entinen liikenne- ja viestintäministeri.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt