Verkkouutiset

Suomalaisten pitää olla vähemmän lampaita

BLOGI

Ongelmat kiteytyvät lauseeseen "tämä ei kuulu minulle, enkä voi tehdä sille mitään".
Kristiina Kokko
Kristiina Kokko
Kristiina Kokko on kokoomuksen puoluesihteeri.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään 5.7. ansiokkaasti vuosikymmeniä vallinneesta riistosta ja työoikeuksien polkemisesta sekä ihmisoikeusrikkomuksista siivousalalla. Keskeinen syy tilanteen jatkumiseen on se, että lähes kenenkään mielestä asia ei oikeastaan kuulu heille, eikä sille siksi voi tehdä mitään. Myös keinoja puuttua asiaan pidettiin niin vähäisenä, ettei puuttuminen kannata. Jutun mukaan näin ajattelevia oli laajasti sekä viranomaiskentässä että siivouspalveluja tilanneiden joukossa.

Voisi ajatella, että tavallisen tyytyväinen suomalainen kulkeutuu elämänsä läpi osana muista saaliseläimistä koostuvaa laumaa. Lauma noudattaa tarkasti lammaskoiran tai lammaspaimenen ohjeita ja juoksee onnellisena muiden lauman jäsenten perässä. Olipa sitten kyse ämpäritarjouksista tai koronaetäisyyksien noudattamisesta, hyvässä ja pahassa. Roolin ottamisen tuska oman vastuualueen harmaalla vyöhykkeellä vaikeissa asioissa saattaa johtua juuri tästä lammasmaisesta käyttäytymisestä, joka meillä ilmeisesti on jonkinlaisena kansanluonteena.

Voiko olla niin, että pääsääntöisesti mainion yhteiskuntamme suurimmat ongelmat johtuvat juuri tästä ominaisuudesta? Ajatellaanpa esimerkiksi lentokenttäepisodia koronakeväänä. Vastuullista tahoa karanteenitoimien toteuttamiseksi ei löytynyt ja siksi kukaan ei tehnyt mitään ennen kuin oli liian myöhäistä. Esimerkiksi vanhustenhoidossa on vakavia ongelmia, kuten se, että ikäihmisemme eivät pääse ulos. Myös juuri nämä siivousalan järkyttävät ongelmat ovat saaneet jatkua vuosikymmeniä. Viheliäisimmät ongelmamme näyttävät syntyvän, koska kukaan ei halua ottaa roolia, ellei ole aivan varma, että asia kuuluu juuri hänen omalle vastuualueelleen.

Aika tavalla adrenaliinia nosti Helsingin Sanomien jutussa kohta, jossa siivooja kertoo vieneensä siivottavana olevan koulun rehtorille A4-mittaisen, englanniksi kirjoitetun kirjeen, jossa kerrottiin, miten koulussa hyväksikäytetään siivoojia. Jutun mukaan rehtori ei tietenkään voinut tehdä mitään, koska hän ei päätä hankinnoista. Jos jutun kertomus pitää paikkansa, kysymys on laajemmasta ongelmasta: Miten ihmeessä koulussa voidaan opettaa lapsia kantamaan laajaa vastuuta yhteiskunnasta, jos koulun johtaja ei pysty tai halua kantaa vastuuta edes oman koulunsa siivoojista?

Mikä sitten auttaisi laumasieluista kansaamme? Meidän olisi jokaisen oltava arjessamme vähemmän lampaita ja otettava enemmän vastuuta asioista, jotka eivät suoraan ole meille nimettyjä. Jos esimerkiksi näemme lapsia pahanteossa, entä jos puuttuisimme siihen itse heti, emmekä valittaisi kuvien kera kaupunginosaryhmässä? Tai jos esimiehinä näemme oman työpaikkamme siivoojan ahdingossa apua pyytämässä, ottaisimmekin asian hoitaaksemme?

Tarvitaan uskallusta ja viitseliäisyyttä irtautua lauman suojista ja tiukoista vastuualueista sekä rohkeutta toimia tilanteissa, jotka ovat harmaalla vyöhykkeellä. On varmasti olemassa joku kultainen keskitie, jossa voimme turvautua laumaan, mutta tehdä tarvittaessa itsenäisiä päätöksiä ja toimia myös silloin, kun vastuuta ei ole meille tarkasti määrätty.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)