Verkkouutiset

Suomalaisissa sutkauksissa on paljon hävyttömyyksiä

Lienee yhteistä kaikkialla maailmassa, että tavallinen kansa piruilee lyhyesti ja ytimekkäästi.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoissa on osasto nimeltä Vähäisiä keräelmiä. Se on perinteen keräilijöiden laari, johon on sijoitettu satuja, tarinoita ja sananparsia. Niistä yli 10[nbsp]000 kappaletta voidaan luokitella sutkauksiksi, joita keräilijät ovat kuulleet kansalaisilta ympäri maan.

Ne tuntuvat syntyneen tavallisten ihmisten keksiminä. Niiden jäljet saattavat johtaa kauas menneisyyteen ja tiedetään kulkeutuneen Suomeen sopivassa muodoissa ulkomailtakin. Esimerkiksi ”uni on kuoleman veli” on peräisin kreikkalaiselta runoilija Hesiodokselta, ajalta 700 eaa. Sieltä eivät kuitenkaan tiettävästi ole kotoisin ”olut on viinan täti”, ”huuto on hädän veli”. Niitä ei ole jäljitetty ulkomailta tulleiksi.

Sutkaukset ovat sukua sananlaskuille. Niihin sisältyy elämän viisautta, sarkasmia ja suoranaista piruilua. Kun ne ovat syntyneet sanallisen naljailun merkeissä, niistä on aikaa myöten muotoutunut ytimekkään juohevia, liukkaita lausua. Murre kulkeutuu mukana värittäen lausahdusta, jonkalaisia nimitetään myös huuliksi.

Tämän päivän puhujalle sananparret ovat hauskankylvämisen tai toisaalta vaaran paikka. Niitä liialti viljellessä puhe saattaa muuntua puiseksi. Vanha on vanhaa, vaikka uusia kielenkäytön vivahteita syntyy koko ajan.

Pasi Klemettinen ottaa esimerkiksi sika-sanan arvonnousun, sillä sehän on aina ollut siivoton syömäri. Siasta todetaan, ”ettei se muuksi muutu, vaikka se pestäisiin ja Saksassa käytettäisiin”. Vähän samaan tapaan luonnehditaan idän naapureitamme, mutta valtakunnansyyttäjän pelossa alkuperäistä roisia sanaa ei voi tässä yhteydessä käyttää.

Nykykielessä sika-sana on kokenut uuden tulemisen. Varsinkin nuoriso voi luonnehtia jotakin arvostamaansa sikahyväksi. Puhekielessä se on yhdistelty jopa jonkinasteisen paljouteen ja sen korostamiseen. Seuraava esimerkki on perusteltavissa puhtaasti kielitieteellisenä näytteenä: ”vitun sika kolhi sikasiistin bemarin ja nyt vituttaa ihan sikana”.

Fraasi on suora lainaus ko. teoksesta, jota ei toistaiseksi ole takavarikoitu. Ihmetellä muuten täytyy jopa iltapäivälehdistöön levinnyttä tekosiveyttä, joka sallii v-sanan käytön, kun siitä vain yksikin kirjain korvataan tavuviivalla.

Sivistys on outo käsite käytettäessä sananparsia

Suomen kansan ytimekkäät lausahdukset ovat tunnelmaltaan alkukantaisen väestön synnyttämää sananrieskaa. Niiden sisältö herättää mitä todennäköisimmin hienohelmat, tärkeilevät ja synninetsijät ilmiantoihin.

Niissähän irvailun kohteiksi joutuvat niin mies- kuin naisoletetut, tosikko saattaa pahastua yllättävistäkin sutkauksista. Tuntuu kuin entisaikojen ihmiset – akat ja ukot – olivat vähemmän herkkähipiäisiä kuin nykyään. Edes kirkkokaan ei ehtinyt noukkia lausuttuja ilkeitä sanoja.

Kun tansseissa alkoi naisten vuoro hakea, Kälviällä tokaistiin: ”Hylättyin näyttely, sanoi Tikan Valde, ku naisten purppuri alko”.

Matti Kuusen tietämän mukaan Porista poimittu ”Sinulla on hyvä ääni, mutta on lehmävainaan nuotti” pohjautuu arabialaislähtöiseen kaskuun, joka on poikinut moneen eri kieleen. Toisesta kotimaisesta käyttöönotettuja kokoelma ei juuri sisällä, mieleen tulee: ”kom port, sano kuolema ruottalaiselle”.

Paheiden poiskitkijälle työtä antaisivat: ”naipi mies pahannii naisen viikon iliman oltuunsa”, ”kiusatusta mies tulee, muttei voileivän syöjästä”, ”hyvä lapsi itsekin vitsansa hakee”. Joukossa on niin miehiä kuin naisiakin naturalistisesti kuvaavia toteamuksia.

Suomalaishittejä: viina, känni, kohmelo

Alkoholi ja siihen mustavalkoinen suhtautuminen ovat värittäneet maamme kansanperinnettä kautta vuosisatojen. Kieltolait ja moralismi eivät ole osoittautuneet hyviksi keinoiksi. Siksipä alkoholiin suhtautuminen on Suomessa omintakeista.

Jeesuksen sanomaan perustuen ristin ottaminen ja kantaminen tarkoittaa vertauskuvallisesti luopumista aiemmasta elämästä. ”Märät puut, vuotava pata, itkuiset lapset ja juomarimies, muuta ristiä ei tarvihe” (Lappajärvi). ”Herkkujen syöjä rikastuttaa lääkäriä, juomari kapakoitsijaa”.

Juopoille kaatuminen on niin tunnusomaista, että kansanviisaudetkin sen noteeraavat: ”joka käypi kapakoissa, se rypee rapakoissa” ja ”kaks on vaaraa juopuneella, se kaatuu nenälleen tahi selälleen”. Molemmat todistavat, miten sananparret ovat muotoutuneet loppusointurunoudeksi.

Niille, jotka etsivät sananparsia, viisauksia, sananlaskuja tai fraaseja, on tarpeen ehdottaa paria opusta, joita Pasi Klemettinen ei kirjallisuusluettelossaan ota esille. Hannu Tarmion Elämänviisauden kirja (WSOY 1989) ja Sakari Virkkusen Suomalainen fraasisanakirja, Kivestä Kekkoseen (Otava 1974) sisältävät molemmat yli 5[nbsp]000 sivistyneen maamme kuuluisaa lausahdusta.

Sivistyksen pilkahdus löytyy toki Klemettisen kokoelmasta. Sen on parkaissut itse Elias Lönnrot, Suomen kansan perinteen kerääjä. Ylioppilaat kantoivat häntä Suomen kansan suurmiehenä seppelöitäväksi kultatuolissa, josta hän hyppäsi pois: ”Ei paska punniten parane.”

Pasi Klemettinen: Hätäkös tässä matalassa kaivossa! Sutkauksia ja sananparsia. SKS 2019.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)