Monet äänekkäät feministit ovat sitä mieltä, että sukupuolittunut ajattelu on aikansa elänyttä. Työpsykologian professori Tomas Chamorro-Premuzicilla on kuitenkin myynnillinen valttikortti käsissään: vika huonoon johtamiseen on miehissä, ja silloin sukupuolten välisten eroavuuksien korostaminen on tasa-arvoa pönkittävä hyve.
Ajattelu miesten huonoudesta ilmentää nyt vallassa olevaa trendiä. Professorista saisi melkoisella varmuudella suositun poliitikon, koska hänen julistuksensa perustuu suureen syytökseen: epäpätevistä miehistä tehdään johtajia. Tämä jos mikä on sanoma, joka yhdistää naisrintamaa. Nainen todistetaan ”tieteellisesti” kyvykkäämmäksi kuin epäonnistuneiden johtajamiesten joukko. Nyt ei puhuta sukupuolettomuudesta, päinvastoin, sukupuolella on nyt merkitystä.
Kirjan tekijä saattaa olla leipääntynyt luennoitsija ja konsultti, joka laiskuuttaan näyttää hakeneen netistä aineistoa, jolla hän katsoo olevan todistusarvoa. Saarna saa sisältöä somessa surffailun ja hakusanojen kikkailulla.
Pomossa aina vika
Moni on kokenut kurjan pomon kirouksen tai lukenut kauhukertomuksia sellaisista. Professorimme mukaan hyvin usein kyseessä on pääsääntöisesti miespuolinen narsisti tai psykopaatti. Miehiseen syntilistaan kuuluvat myös ylikehittynyt itseluottamus, alaisten jättäminen vähäiselle huomiolle ja organisaatiossa ylempien mielistely. Koska miesten määrä on johtotehtävissä yhä huomattavasti naisten vastaavaa suurempi, naiset muodostavat pelastavan vaihtoehdon.
Vastoin kuin kirjoittaja, monet tiedotusvälineitä seuraavat joutuvat toteamaan, ettei kyse ole suinkaan aina ”miehisistä” ominaisuuksista. Kovassa menestymisen taisteluissa naisetkin ovat parkkiintuneet, muuntuneet ”hyvin jätkiksi”, yli-innokkaiksi määräilijöiksi ja kyltymättömiksi narsisteiksi. Tuohon päästäkseen naisten on usein ollut pakko luopua kantamasta vastuuta kodista, lapsista ja miehensä paidan silittämisestä. Roolijako on murtumassa.
Oletteko muuten kuulleet sen ikuisen marinan: ”Me saatiin uusi pomo, se on ihan pihalla asioista. Kyllä se edellinen oli sittenkin aika hyvä”.
Kuinka valita johtaja?
Pomoja valittaessa moni kehuu intuitiotaan. Suuren investointipankin johtaja kävi keskustelun haastattelijan (=minä) kanssa:
Minä: Mistä tiedät, että jollain on johtajapotentiaalia?
Pankinjohtaja: No, sen vain tietää.
Minä: Mitä täsmälleen tarkoitat?
Pankinjohtaja: Kuule, sen vain tunnistaa, kun sen näkee.
Huh. Kun tuolta pohjalta suuryhtiön johtaja, mies tai nainen, tekee esimiespäätöksen joko miehen tai naisen rekrytoinnista, ei ihmettele, että monella avain asemassa olevalla pallilla saattaa istua pelkkä sopiva tollo, joko mies tai nainen.
Vastoin kirjan perusviestiä: miehet huonoja, naiset mahdollisuus, tulisi nähdä tarve tarkastella tarjolla olevien ehdokkaiden osaamista ja henkisiä ominaisuuksia. Kaikissa yrityksissä sopivan työntekijän – pomon tai rivi-ihmisen – valinta on hankala, huomiota ja aikaa kuluttava prosessi. Näin jollei tilanne ole niin onnellinen, että yhteisöllä itsellään on jo ennakkosuosikki valinnalleen, vaikkapa golf-kerhokaverin nätti tytär tai puoluetoverin reipas poika. Koska muodollisesti hakumenetelmän tulee olla reilu, asialle voidaan panna rekrytointikonsultti, joka tekee työnsä juuri niin kuin toimeksiantaja määrää.
Asia korjaantuu jos on korjaantuakseen
Kirja uhoaa naisten paremmuuden puolesta. Vika-asetelma johtamisessa korjaantuu, kun korostetaan naisille edullisemman tunneälyn merkitystä. Silti kirja päätyy johtamistaidon koulutuksen kehittämiseen ja hyvien toimintaperiaatteiden ja käytöstapojen arvostuksen nostamiseen sukupuoliasetelman jäädessä vähemmälle.
Jotta kehitys ei johda entistä kärjekkäämpään taisteluun naiset vastaan miehet, asetelman mustavalkoisuutta tulisi vaimentaa minimoimalla sukupuoliasioihin tuijottaminen. Ihmisen pätevyyttä voidaan mitata muutenkin kuin tuijottamalla sukupuolta, vaikka niiden välillä onkin eroja.
Sen todisti ruotsalainen Markus Heilig kirjallaan Naisen aivot, miehen aivot (Atena 2019). Hän varoittaa kehityksen johtavan jopa miesten tuhoon tai joutuvan ainakin alakynteen. Naisista tulee yhä paremmin koulutettuja kuin miehistä, joista ”kouluttamattomat istuvat baareissa, katsovat jalkapalloa ja ihmettelevät, minne unelma keskiluokkaisesta elämästä katosi”. Vai onko se kaiken tarkoitus?
Ruotsissa saavutettiin tasa-arvo, kun vuonna 1990 korkeakouluissa opiskeli yhtä paljon naisia ja miehiä. Naisten kannalta tasa-arvoasetelma on tänään yhä ”tasa-arvoisempi”, kun nyt puolella naisista on korkeakoulutus, miehillä vain 36 prosentilla. Matkalla ollaan.
Jos vastoin järkisyitä otamme sukupuolten välisen sodan työkaluksi, meitä uhkaavat kysymysasetelmat: kumpi se oli, mies vai nainen, joka ajoi taksiuudistusta kuin käärmettä pyssyyn? Keihin kahteen henkilöityi edellisen hallituksen aikainen sote-tappelu? Tai: kuka ehdotti ja ajoi vanhan kunnon Stockan kellolipan alle logon: #meidänstocka? Viimeiseen emme vastausta vielä tiedä.
Tomas Chamorro-Premuzic: Miksi niin monesta epäpätevästä miehestä tulee johtaja? ja miten korjata tämä? Vastapaino 2020.
