Ilmatieteen laitoksen mukaan tämä johtuu siitä, että ilmakehän kiertoliike on tuonut tänä talvena normaalia niukemmin otsonia pohjoisille alueille. Arktisen alueen otsonitilannetta kartoitetaan kansainvälisessä havaintokampanjassa.
– Arktinen polaaripyörre on tänä talvena saanut kehittyä harvinaisen häiriöttömästi. Ilma polaaripyörteen sisällä on pysynyt hyvin eristäytyneenä ja näin ollen polaaripyörre on ollut normaalia kylmempi, kertoo Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Leif Backman.
Polaaripyörteellä on tärkeä merkitys napaseutujen otsonikadon muodostumiseen, koska napapyörteen sisällä oleva ilma jäähtyy voimakkaasti eikä ole vuorovaikutuksessa muiden ilmamassojen kanssa. Tällöin otsonia tuhoavat kemialliset reaktiot toimivat tehokkaimmin.
Heikko otsonitilanne johtuu heikon kiertoliikkeen lisäksi osittain myös otsonikadosta. Keskitalvella otsonikato ei ole merkittävä, mutta talven taittuessa auringonvalo valaisee polaaripyörrettä, jolloin kemiallinen otsonikato käynnistyy.
Tutkijoiden mukaan vielä ei voida sanoa, jatkuuko tilanne samankaltaisena keväälle asti. Kymmenen vuorokauden ennusteen mukaan arktinen stratosfääri kuitenkin pysyy edelleen kylmänä. Ultraviolettisäteily on toistaiseksi hyvin heikkoa, vaikka otsonia on vähemmän, koska aurinko on matalalla taivaalla.
Kylmässä stratosfäärissä muodostuu polaaristratosfääripilviä, esimerkiksi helmiäispilviä, jotka edistävät otsonikatoa muuntamalla ilmakehässä olevat klooriyhdisteet aktiiviseen muotoon. Marraskuusta lähtien polaaristratosfääripilviä on esiintynyt harvinaisen laajalla alueella.
– Suomessa havaitaan usein helmiäispilviä voimakkaan länsivirtauksen eli föhn-tuulen yhteydessä. Suursäätila on tänä talvena suosinut voimakkaita länsivirtauksia. Yhdessä kylmän polaaripyörteen kanssa tämä on johtanut siihen, että helmiäispilviä on havaittu poikkeuksellisen paljon, kertoo Leif Backman.
Arktisen alueen otsonikatoa mitataan
Tällä viikolla käynnistyi kansainvälinen havaintokampanja, jossa mitataan otsonikatoa arktisilla alueilla. Kampanjaan osallistuu arktisten alueiden otsoniluotausasemien verkosto, mukaan lukien Ilmatieteen laitoksen Sodankylän asema. Kampanjassa otsonia havaitaan ns. Match-menetelmällä.
– Menetelmä perustuu siihen, että otsonipitoisuus mitataan samassa ilmamassassa kahden tai useamman mittausaseman yllä otsoniluotaimella. Havaitun otsonimuutoksen avulla saadaan tarkempaa tietoa polaarialueiden otsonikadon prosesseista, kertoo Ilmatieteteen laitoksen erikoistutkija Rigel Kivi.
Havaintokampanjan aikana ilmamassojen liikkeitä lasketaan jatkuvasti ennustemallidatasta. Kun havaitaan, että jo kertaalleen mitattu ilmamassa on lähestymässä, lähetetään havaintoasemille luotatuspyyntö.
Ilmatieteen laitoksen Sodankylän asemalla on talvella luotausten lisäksi käytössä SAOZ-spektrometri, joka mittaa otsonin kokonaismäärää päivittäin.
