Aluevaalit olivat mitä mielenkiintoisimmat politiikan suurkuluttajan näkökulmasta. Sunnuntain tulosilta herätti monia aatoksia.
Aloittaen siitä, ketkä ääniä rohmusivat. Terveydenhuollon ammattilaisten, lääkärien ja hoitajien ääniosuudet ovat ylitse muiden ammattikuntien. Tästä voi tehdä pohdintaa siitä, että johtaako tämä kehitys siihen, että jatkossa myös kuntavaaleissa valitaan niiden toimialoilla työskenteleviä henkilöitä? Jos näin käy, käykö niin, että kuntavaaleissa valitaan jatkossa opetus-, kulttuuri- ja liikunta-alan ammattilaisia? Ja toisaalta syntyykö yhä useammin tilanteita, jossa alueella tai kunnassa työskentelevä on myös päätöksentekijänä?
Joka tapauksessa. Hyvinvointialueiden päätöksentekoelimiä miehitettäessä valitaan henkilöitä erilaisista taustoista, jotta päätöksenteossa saadaan laaja-alainen osaaminen käyttöön. Samoin hyvinvointialue on muutakin kuin vain terveydenhuoltoa: samalla tulee huomioida sosiaalipalvelut ja pelastustoimi. Lisäksi täytyy löytää yhdessä ihmislähtöisesti sote-integraatioita juuri niillä alueilla, joissa niitä tarvitaan, kuten ikääntyneiden ja vammaisten palveluissa sekä päihde- ja mielenterveyspalveluissa.
Keskuskaupungeilla on suurin markkinaosuus alueilla. Niiden päättäjät tulevat olemaan johtavassa roolissa uusilla hyvinvointialueilla. Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten tämä asetelma tulee näkymään palveluverkkoja kehitettäessä ja toisaalta, miten pienempien kuntien edustajat liittoutuvat muiden oman kuntansa puolueiden kanssa yhteisrintamaan tai miten niiden kuntien asema näkyy päätöksenteossa, jotka eivät saaneet ainuttakaan päättäjää valtuutetuksi. Syntyykö yhteistyörintamia keskeisten puolueiden välillä vai myös eri kuntien edustajien välille?
Puoluekartassa palattiin vanhoihin asetelmiin alhaisen äänestysaktiivisuuden ja myös vihreiden ja perussuomalaisten puolueiden asia-asemoinnin vuoksi. Edellä mainitut kaksi puoluetta eivät ole ulostuloissaan vuosien varrella nostaneet kovinkaan laajasti saati vahvasti sote-asioita esille. Näin ne raivasivat tietä kolmen suuren puolueen paluulle samalla kun vihreät ja perusuomalaiset saivat kirvelevät tappiot. Uudet puolueet Liike Nyt ja Valta Kuuluu Kansalle -protestipuolue saivat omia edustajiaan aloittaviin valtuustoihin. Viimeksi mainittu lienee syönyt osaltaan perussuomalaisten kannatusta.
Vaalit voitti reippaasti kokoomus. Sekin on oman analyysin paikka. Ensinnäkin Helsingin äänet puuttuivat, joten valtakunnallinen kannatus on vielä suurempi. Voittoa avitti alhainen äänestysprosentti, kun porvarit ovat uskollisia uurnilla kävijöitä. Se, mikä on kiinnostavaa, on, että usein on ajateltu, että sote-asiat ovat enemmän vähän vasemmalle olevien asioita. Lisäksi sote-uudistus ei ollut kokoomuksen ajoagendalla, kun taas keskustalle tämä oli elämän ja kuoleman kysymys ja SDP:lle hyvinvointipalvelut ovat olleet sitä tekemisen ydintä. Joka tapauksessa näissä vaaleissa kokoomus nosti sote-asioista kovan asiakivijalan itselleen ja toimii näin vielä vahvempana yleispuolueena.
Yhteistyörintama ”johtorunko” kokoomus ja SDP tulee olemaan keskeinen monella alueella, joissa on SDP:n tai kokoomuksen rintamajohto. Keskusta-alueilla yhteistyörintama lienee taasen moninaisempi. Ja näistä voi taas lähteä spekuloimaan, miten näiden yhteistyöakselistojen rakentuminen vaikuttaa valtakunnan politiikkaan seuraavaa hallitusta muodostettaessa.
Kenellä on valta, Aki Linden totesi 23.1.2022 vaali-iltana aika realistisesti. Poliittisen vallan käyttäminen on vastaavaa, kuin se on ollut sairaanhoitopiirien hallinnossa. Virkamiehillä on niissä ollut pääasiallinen valta. Mutta se, minkä roolin uudet aluehallitukset, valtuustot ja lautakunnan sitten ottavat, voi myös vaihdella alueittain. Vaikuttamistyön keskeiset linjat lyödään lukkoon strategia-asiakirjaan ja ehkä valtuustosopimuksiin, joten alkumetrit ovat ratkaisevia äänivallan käytön näkökulmasta.
Huolestuttavaa on äänestysaktiivisuus, joka jäi alhaiseksi (47,5 prosenttia). Se myös vähän ihmetyttää, koska kyse oli meitä kaikkia suomalaisia koskettavista terveyspalveluista. Selvää on, että viidet vaalit pienessä maassa ovat liikaa – EU-, presidentin-, eduskunta-, alue- ja kuntavaalit. Syytä on tehdä tässä kunnon vaaliniputusremontti. Mikään maa ei voi olla jatkuvassa vaalikampanjatilassa, kun aikaa pitäisi laittaa maan asioiden kuntoon laittamiseen.
Onnea valituille valtuutetuille. Älkää tyytykö nykyisiin rakenteisiin, toimintamalleihin tai prosesseihin. Tehkää reipasta ennakkoluulotonta muutostyötä, jotta alueet olisivat tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon muutosmoottoreita. Tehdään maailman paras sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä, joka antaa meille kansalaisille turvallisuuden tunteen, että jos joku päivä elämä tuo terveysongelmia tai muuta, niin voi luottaa, että vaikuttavimman hoidon piiriin pääsee nopsasti ilman mutkia.
