Eduskunnan asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi, että Sanna Marinin vasemmistohallitus on vääntänyt sote-pykälät pahasti vinoon. Nyt keskitytään uuteen hallinto- ja verotasoon, eikä ihmisten palveluihin. Mallista aiheutuu nykyiseen kunta- ja sotekenttään merkittäviä haittoja.
Menokasvu ja veronkorotuspaine kiihtyvät, vaikka niitä piti hillitä. Peruspalvelujen saatavuus heikkenee, vaikka juuri niiden saamista piti helpottaa. Valta keskittyy rahan myötä paikallistasolta valtiolle, vaikka tavoite oli vahvistaa lähidemokratiaa. Kaupunkien investointikyky vaarantuu, vaikka kaupunkien pitäisi olla Suomen elinvoiman ja kasvun moottoreita. Sama hallintomalli lukitaan lainsäädännöllä kaikille alueille, vaikka alueiden erilaisuuden tunnistaminen on avain onnistumiseen.
Kaikissa uudistuksissa on hyötyjä ja haittoja. Hyvässä uudistuksessa on kuitenkin enemmän hyötyjä kuin haittoja. Marinin mallin haitat ovat siis tiedossa. Mutta mitä hyötyä uudistuksesta voi olla? SDP, keskusta, vihreät ja muut vasemmistohallituksen puolueet sanovat, että heidän muokkaamassaan uudistuksessa päähyöty on perus- ja erikoispalvelujen yhdistäminen samaan organisaatioon eli niin sanottu ”laaja palveluintegraatio” ja ”yhtä kuntaa suuremmat hartiat” palvelujen hoitamisessa. Eli kyseessä on puhdas hallintouudistus, jossa tällä kertaa ei edes yritetä palvelujen saatavuuden tai sisällön parantamista.
Tämän hallintouudistuksen tuoman ”integraatiohyödyn” pitäisi olla kaikilla alueilla niin mittava, että se ylittää aiheutuvat vakavat haitat. Osoitan alla, että 2,7 miljoonaa suomalaista ei saa ”päähyötyä”, vaan pelkät haitat.
”Yhtä kuntaa suuremmat hartiat” on jo 70 prosentilla kuntia
Ensinnäkin, SDP, keskusta ja muut hallituspuolueet antavat ymmärtää, että nykyisin kunnat hoitavat sote-palvelut yksin. Tämä ei pidä paikkaansa. Hallituspuolueilta on jäänyt huomaamatta, että kuntien välinen yhteistyö on edennyt jo pitkälle vapaaehtoiselta pohjalta. Siis niissä kunnissa, joille on tähän tarve. Tämän tietävät kuntien arkea tuntevat.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja on viime vuosina ryhdytty kiihtyvällä tahdilla hoitamaan kuntien yhteistyöllä. Perusterveydenhuollon, vanhuspalvelujen ja sosiaalihuollon sekä erikoissairaanhoidon välillä on kunnissa nähty hyödyllisenä tiivis yhteistyö.
Nykyisin jo 72 prosenttia kunnista (218) hoitaa sote-palveluja yhdessä muiden kuntien kanssa, siis yhtä kuntaa suuremmilla hartioilla. Mallit ovat toki erilaisia. Esimerkiksi osa kunnista tekee yhteistyötä vain perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon osalta. Vain 75 kuntaa hoitaa palvelut yksin. Sote-palveluja on siis jo käytännössä monilta osin siirretty ”yhtä kuntaa suuremmille hartioille” ympäri Suomea. Soten hallintouudistuksen pääperustelu horjuu.
Keskusta onkin jo väläyttänyt, että sote-uudistuksen päätavoite ei olekaan parempi sote-malli suomalaisille vaan pienten kuntien pelastaminen. Tämä ei ole järkevä perustelu tehdä valtakunnallista sote-mallia koko kansalle. Pienten kuntien kohdalle tarvitaan eri lääkkeet, eikä pienten kuntien ehdoilla voi tehdä koko kansaa koskevaa uudistusta. Muuten tulee sutta ja sekundaa.
Laaja palveluintegraatio on jo yli miljoonalla suomalaisella
Jos tarkastellaan erikoispalveluiden ja peruspalvelujen ns. laajaa integraatiota, niin Marinin hallituksen pääperustelu koko uudistukselle romahtaa. Marinin hallituksen sote-mallin suurimmat alueelliset kärsijät löytyvät niiltä alueilta, joilla sote-palvelujen integraatio ei esitetyllä mallilla parane nykytilasta. Eli siis alueet, joilla on jo laajasti integroitu erikois- ja peruspalvelut tai alueet, joilla näin ei uudistuksen myötä edes tapahdu. Näillä alueilla asuu arvioni mukaan 2,7 miljoonaa suomalaista. He saavat mallin kaikki haitat täysimääräisinä, mutta ei hyötyä nykytilaan verrattuna.
Ensinnäkin, alueilla, joilla on jo tehty laaja sote-uudistus, ei tarvita tällaista uudistusta. Esimerkiksi Pohjois-Karjala, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Itä-Savo, Päijät-Häme, Keski-Pohjanmaa ja Kainuu ovat jo yhdistäneet lähes kaikki sote-palvelut yhden organisaation alle. Kunnat järjestävät näillä alueilla palvelut laajana yhteistyönä ja päätösvalta on alueen asukkailla/päättäjillä. Lisäksi Vaasan sairaanhoitopiirin alueella on sovittu vapaaehtoisesti laajan integraation yhteistoiminta-alueen perustamisesta vuoden 2022 alusta. Marinin hallituksen sote-uudistuksen päätavoite on jo pääosin toteutettu näillä yli miljoonan asukkaan alueilla.
Nämä yhteistyömallit ovat pääosin kustannustehokkaita, koska aluepäättäjät joutuvat itse keräämään äänestäjiltään verorahaa ja yhteistyö on yhtä kuntaa suurempaa. Nyt Marinin sote-lait veisivät näiden alueiden sote-mallia aimo harppauksen väärään suuntaan: verotusoikeus ja taloudellinen valta siirrettäisiin alueen päättäjiltä valtiolle ja yhteistyömahdollisuuksia yksityisen ja järjestökentän sote-ammattilaisten kanssa rajoitettaisiin. Asiantuntijakuulemisen perusteella tämän seurauksena on palvelujen ja kustannustenhallinnan heikentyminen nykyisestä.
Esimerkiksi kotkalainen tai joensuulainen äänestäjä voisi kysyä SDP:n tai keskustan kansanedustajalta: Meillä sote-uudistuksen päätavoite on jo täytetty. Haittoja merkittävästi, mutta mitä hyötyä tästä koko uudistuksesta on meidän alueelle?
Uudellamaalla ja Helsingissä ei tule palveluintegraatiota 1,7 miljoonalle asukkaalle
Toiseksi, Uudenmaan ja Helsingin alue kattaa lähes 30 prosenttia kansasta. Tämän johdosta uudistuksen hyötyjä ja haittoja arvioitaessa ei tule arvioida ”aluemäärää” vaan ”asukasmäärää”. Asiantuntijakuulemisessa tuli esiin, että Uudellamaalla ja Helsingissä Marinin sote-mallin päähyöty ei toteudu eli perus- ja erikoispalveluja ei siirretä samaan organisaatioon. THL jopa totesi, että Uudenmaan ja Helsingin erityisratkaisulle on vaikea löytää sosiaali- ja terveyspoliittisia perusteita. Kyse on yrityksestä runtata uusi hallintotaso ja vaalit koko Suomeen, ja mikä pahinta – lukita lailla se rakenne, vaikka malli todettaisiin myöhemmin kelvottomaksi.
Lopputulos on palvelujen kannalta erityisen surkea 1,7 miljoonalle Uudenmaan ja Helsingin asukkaalle. Nykyinen palvelujärjestelmä heikkenee. Erikoissairaanhoito jää eri organisaatioon ja peruspalvelut omaan organisaatioon. Rajapinnat ja ongelmat jopa pahenevat.
Esimerkiksi vantaalainen äänestäjä voi hyvin ihmetellä, mikä ihmeen sote-uudistus se sellainen on, jonka ainoa ”hyöty” on se, että 37 000 asukkaan Kerava liitetään yli 200 000 asukkaan Vantaaseen? Tai helsinkiläinen äänestäjä voi kysyä vihreiden kansanedustajilta, että mitä hyötyä helsinkiläisten sote-palveluille on siitä, että koko uudistuksen pääsyynä ollut perus- ja erikoispalvelujen integraatio jää täysin toteuttamatta, mutta haitat tulevat täysimääräisinä helsinkiläisille? Samaa voi ihmetellä yhteensä alueen 1,7 miljoonaa ihmistä, joilla integraatio jää toteutumatta.
Johtopäätökset: Marinin hallitus päätyi tekemään puhdasta hallintoremonttia, jonka pääperuste on sote-palvelujen laaja integraatio eli perus- ja erikoispalveluiden saattaminen samaan organisaatioon. Tämä pääperuste ei kuitenkaan tuo mitään parannusta nykytilaan valtaosalla suomalaisia. Puolet suomalaisista (2,7 miljoonaa) jää sote-uudistuksen väitetyn päähyödyn ulkopuolelle. Päähyöty ”integraatiotavoitteesta” jää saamatta, mutta haitat tulevat täysimääräisinä.
Selvää on, että valtakunnallisena sote-ratkaisuna tämä hallintouudistus tuottaa koko Suomen mittakaavassa enemmän haittoja kuin hyötyjä. Kokoomuksen vaihtoehdossa hyödyt ovat selvästi haittoja suuremmat.
