Sosiaaliturvan menot kasvoivat viime vuonna 2,5 prosenttia edellisvuodesta. Vuonna 1980 sosiaaliturvaan käytettiin noin 19 miljardia euroa. Summa on ilmoitettu vuoden 2016 rahassa eli siitä on korjattu inflaation vaikutus pois. Siitä lähtien sosiaaliturvan menot ovat kohonneet lukuun ottamatta 1990-lopun nousukautta. Vuonna 2016 menot olivat 69,1 miljardia euroa. Yhtä kansalaista kohden se merkitsee 12 548:aa euroa.
Luvut ovat peräisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportista Sosiaaliturvan menot ja rahoitus 2016.
Keskimäärin sosiaalimenojen nousu on ollut 3,6 prosenttia vuodessa vuoden 1980 jälkeen. Menojen kasvu on seurannut kansantalouden kasvua: Maailmanpankin mukaan bruttokansantuotteemme oli 48 miljardia euroa vuonna 1980 ja 205 miljardia vuonna 2016. Se merkitsee keskimäärin 4,1 prosentin kasvuvauhtia.
Tällä vuosituhannella kuitenkin sosiaalimenot ovat kasvaneet nopeammin kuin kansantalous. Vuosituhannen vaihtuessa sosiaaliturva lohkaisi neljänneksen bruttokansantuotteesta. Kuudessatoista vuodessa osuus kohosi melkein kolmannekseen.
Työnantajat maksavat menoista suurimman osan.
– Suurin rahoittaja on työnantajat, joiden osuus rahoituksesta oli 33,8 prosenttia, raportissa todetaan.
Työnantajien osuus on pienentynyt vuosikymmenten mittaan ja työntekijöiden kasvanut. Molemmat maksavat lain edellyttämiä sosiaaliturvamaksuja. Valtio ja kunnat maksavat sosiaalimenoista yhteensä 47,9 prosenttia.
Sosiaalimenoihin luetaan kaikki ne julkisen ja yksityisen sektorin menot, jotka turvaavat yksilölle ja perheelle ”kohtuullisen elämisen tason ja toimeentulon”. Menoihin eivät kuulu ne etuudet, jotka edunsaaja maksaa itse. Näin tilastosta puuttuvat esimerkiksi kolmeen miljardiin euroon kohoavat asiakasmaksut.
Suurimmat menoerät liittyvät vanhuuteen. Noin 40 prosenttia sosiaalimenoista käytetään eläkkeisiin ja vanhusten hoitamiseen. Valtaosa rahoista kuluu eläkkeisiin, koska eläkkeet ovat nousseet ja eläkeläisten määrä lisääntynyt.
Vanhuusmenot kasvoivat 4,9 prosenttia vuonna 2016. Vanhustenhoidon menot ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 2000 lähtien, jolloin ne olivat 13 miljardia euroa.
Vuonna 2016 osui ”muiden sosiaalimenojen” pääryhmään erityinen 2,4 miljardin euron lisämeno. Se johtui maahanmuuton kustannuksista; vuotta aiemmin Suomeen saapui tavallista suurempi määrä turvapaikanhakijoita.
Eduskuntapuolueet ovat verraten yksimielisiä siitä, että sosiaaliturvaa pitää uudistaa seuraavalla vaalikaudella. Eri mieltä puolueet ovat kuitenkin keinoista ja jopa perusperiaatteista, kuten siitä, pitääkö sosiaaliturvan olla vastikkeellista vai ei. Vastikkeellisuus tarkoittaa, että tuensaajan täytyy esimerkiksi hakea töitä tai osallistua koulutukseen, ja vastikkeettomuus taas sitä, että tuen saa automaattisesti riippumatta omista toimista.
Teksti on julkaistu alunperin Nykypäivä-lehdessä 1/2019.
