Verkkouutiset

Somalinainen sanoo myös maahanmuuttajan voivan olla rasisti: Ei katso kansaa eikä ihonväriä

Somalitaustaisen Ujuni Ahmedin mielestä rasismi "ei katso kansaa eikä ihonväriä".
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Ei ollut mitään puhetta, oli vain se katse. Kymmenvuotias Ujuni Ahmed paimensi pikkusisaruksiaan kerrostalon pihalla itähelsinkiläisessä Kontulan lähiössä. Hän ei koskaan unohda samassa talossa asuneen naisen katsetta. Se oli täynnä inhoa. Siinä oli halveksuntaa. Se tuntui pienestä tytöstä pahalta.

Tämä ei ole kuitenkaan tavanomainen tarina maahanmuuttajan kokemasta rasismista Suomessa. Somalitaustainen Ahmed sanoo Nykypäivän haastattelussa, ettei rasismi, satunnaiset huutelut ja sen sellainen, ole vaikeuttanut hänen mahdollisuuksiaan työskennellä ja kuulua suomalaiseen yhteiskuntaan. Hän on ottanut myös reippaasti kantaa maahanmuuton kipupisteisiin.

Jopa niin, että perussuomalaiset kiinnostuivat hänestä.

Maahanmuuttajanuorilla ei helppoa

Helsingin Haagassa sijaitsevassa nuorisotalossa on lokoisia sohvia, värikkäitä tyynyjä ja tietysti biljardipöytä. Seinälle on ripustettu ohjeet, joiden mukaan salissa pelataan paljain jaloin tai kengät jalassa, kolmesta kirosanasta tai hölmöilystä seuraa kymmenen minuutin jäähy ja ”salkkarirauha” on kello 19.30 – 20.05.

27-vuotias Ujuni Ahmed työskentelee täällä sekä läheisessä nuorisokahvila Clubissa nuoriso-ohjaajana. Hän puhuu suomea erittäin sujuvasti. Onhan siitä jo lähes 25 vuotta, kun hän tuli perheensä mukana Somaliasta Suomeen. Ahmedin on helppo ymmärtää maahanmuuttajataustaisten nuorten kipuilua ja ongelmia, koska hänen oma nuoruutensa ei ollut helppo.

Vaikeudet kärjistyivät yläasteen jälkeen. Hän oli hakeutunut opinto-ohjaajan kehotuksesta lähihoitajakoulutukseen, koska lukion annettiin ymmärtää olevan maahanmuuttajataustaisille liian vaikea. Ahmed ei kuitenkaan viihtynyt koulussa. Hän lähinnä lintsasi ja hengaili kavereiden kanssa.

Oli oman identiteetin etsimistä yhteiskunnan ja perheen odotusten ristipaineissa. Samoihin aikoihin hän sai myös tietää, että hänet oli ympärileikattu. Lopulta Ahmed löysi tiensä Tyttöjen talolle, josta sai apua ja tukea. Lähihoitajaopinnot jäivät kesken, samoin sittemmin aloitettu lukiokin.

Tie vei kuitenkin mediaopintoihin Lontoon Metropolitan Universityyn. Siellä ollessaan hän sai yllättäen työtarjouksen Suomesta. Pyyntö koski Pinja Hahtolan käsikirjoittamaa ja ohjaamaa Mikä elämä -nimistä näytelmää, joka kertoi – kuinka ollakaan – somalinaisten ja suomalaisrouvan kohtaamisesta helsinkiläisessä kerrostalossa.

– Pääsin näytellessäni käsittelemään paljon sellaisia asioita, joita en ollut aiemmin käsitellyt. Tämä kasvatti minua paljon ja on tehnyt minusta lopulta sen, mikä oikeasti olen.

”En vieläkään tiedä, miksi tästä nousi niin iso asia”

Ujuni Ahmed tuli suuren yleisön tietoisuuteen maaliskuussa 2015, jolloin hän vaati Helsingin Sanomien haastattelussa somaliyhteisöä tuomitsemaan raiskaukset. Tuolloin julkisuudessa kohistiin Helsingin Tapanilassa tapahtuneesta joukkoraiskauksesta, josta epäiltiin viittä somalitaustaista nuorta. Ahmedin kannanottoa kehuttiin rohkeaksi, mutta kaikki somaliyhteisössä eivät tykänneet. Facebook ja sähköposti täyttyivät viesteistä.

– Se, mitä sanoin, ei minusta ollut mitenkään ihmeellistä. En vieläkään tiedä, miksi tästä nousi niin iso asia, pohdiskelee Ahmed asiaa nuorisotalon sohvalla syyskuussa 2016.

Tarkoitus ei ollut kärjistää vastakkainasettelua somalien ja suomalaisten välillä saati leimautua miksikään ”maahanmuuttokriitikoksi”. Silmien ummistaminen pahan teon edessä olisi hänestä ollut somaliyhteisöltä kuitenkin virhe.

– Itse nuorisotyötä tekevänä näin jonkinlaisen huolen tällaisessa nuoressa sukupolvessa. Halusin, että somaliyhteisö ottaa kantaa ja toteaa tavallaan itsestään selvyyden: kulttuuriimme ei kuulu raiskaus eikä väkivalta. Se ei olisi ollut minusta paljon vaadittu.

Noihin aikoihin häntä pyydettiin myös perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaaksi. Ahmed kieltäytyi. Hän oli tuolloin kuulunut jo parisen vuotta Arkadian Kokoomusnaisiin. Hänen toiveissaan on kyllä asettua kuntavaaliehdokkaaksi, mutta kokoomuksen listoilta. Helsingin piirikokous nimeää seuraavat ehdokkaat marraskuun lopulla.

Miksi kokoomus, miksei perussuomalaiset? Siksi, koska Ahmed sanoo, ei hyväksy rasismia missään nimessä. Hän ei väitä, että kaikki perussuomalaiset olisivat rasisteja, mutta puoluejohdon pitäisi tuomita selkeämmin tietyt irtiotot.

Samaan hengenvetoon Ujuni Ahmed vierastaa kliseistä kuvaa siitä, mitä rasismi on.

– En usko, että ainoa ongelma Suomessa on kantasuomalaisten rasismi maahanmuuttajia kohtaan. Kuka tahansa voi olla rasisti. Ei se katso kansaa eikä ihonväriä.

Ujuni Ahmed tietää, mistä puhuu. Hän on ollut tekemässä videohaastatteluja liittyen maahanmuuttajien harjoittamaan rasismiin kantasuomalaisia kohtaan. Kyseessä on tabu, josta ei puhuta. Elokuvateatterissa on saatettu haukkua ”valkonaamaksi” eikä esimerkiksi somalityttöjen seurustelua kantasuomalaisten kanssa ole välttämättä katsottu maahanmuuttajayhteisöissä hyvällä.

– Puhutaan kulttuurieroista, mutta minusta tällainen on silkkaa rasismia.

Eikä rasismi ole pelkästään sanoja. Pahinta rasismia voivatkin olla katseet, kuten Ahmed omasta lapsuudestaan hyvin muistaa.

”Tykkäsin siitä meiningistä”

Suomalaisesta maahanmuuttokeskustelusta Ahmedilla olisi paljonkin sanottavaa, mutta mennään tätä ennen vielä siihen, kuinka hänestä tuli kokoomuslainen. Haastattelun yhteydessä selviää yllättäen, että hän kuului tätä ennen Vasemmistonuoriin:

– Kuuntelin niihin aikoihin paljon suomalaista rap-musiikkia, jossa puhuttiin yhteiskunnan ongelmista ja siitä, kuinka yhteiskunta on epäreilu. Varmaan myös asuinpaikka, kaverit ja omat ongelmani vaikuttivat osaltaan surkutteluun ja ajatusmalliin, jonka mukaan vellomme vain ongelmissa eikä niistä ole ulospääsyä.

Sitten Ujuni Ahmed tapasi kuntapoliitikko Saido Mohamedin, joka houkutteli hänet mukaan kokoomuksen toimintaan 2013. Paljon on ehtinyt tästäkin jo tapahtua. Alkukesästä Mohamed loikkasi vihreisiin, mutta Ahmedille kokoomuksesta on muodostunut läheinen. Hän kokee saaneensa kokoomuksesta jotain keskeistä – toivoa.

Näin Ahmed kuvailee tuntemuksiaan kokoomuksen tilaisuudessa:

– Se oli minulle vähän uutta, mutta tykkäsin siitä meiningistä. Ekaa kertaa näin sellaista porukkaa, jolla oli valoisampi ote asioihin. Oli suunnitelmia ja ratkaisuja. Ei ollut surkuttelua, vaan haluttiin katsoa eteenpäin. Siitä tykkäsin todella paljon.

Mieleen on jäänyt myös ensi kohtaaminen kansanedustaja Ben Zyskowiczin kanssa Pohjois-Haagan juna-asemalla.

– Ben tuli vaan juttelemaan ja kysyi, asutko täällä. Kerroin, että sukulaiseni asuvat täällä ja Ben sanoi siihen, että on nähnyt minut täällä aiemminkin. Siinä sitten juttelimme niitä näitä.

Parempi tehdä jotain, kuin olla vain kotona

Haagan nuorisotalon yhden huoneen oveen on kirjailtu erivärisin tikkukirjaimin ”Tyttöjen huone”. Sisältä löytyy muutama nojatuoli ja sininen salkku, joka on täynnä erivärisiä kynsilakkoja. Ahmed vetää maahanmuuttajataustaisten, ala-asteikäisten tyttöjen ryhmiä täällä nuorisotalossa.

Lapset tarvitsevat usein monenlaista tukea etenkin tilanteessa, jossa vanhemmat eivät ole kunnolla kotoutuneet. Kuinka vanhemmat pystyvät esimerkiksi auttamaan läksyissä, jolleivät itse ole oppineet kunnolla suomen kieltä?

Entä mitkä ovat avainasiat maahanmuuttajien kotoutumisessa? Ujuni Ahmedin mielestä yksi sana ylitse muiden on osallistaminen. Se tarkoittaa sitä, ettei maahanmuuttaja pääse ajautumaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Ja miten tämä estetään?

Tärkeitä ovat mahdollisuudet kohdata eri yhteyksissä kantasuomalaisia ja oppia tätä kautta kieltä. Yksi keskeinen asia on työ. Sen tekemiseen liittyy Ahmedin mielestä turhaa sääntelyä ja byrokratiaa.

– Aina on parempi tehdä jotain kuin olla vain kotona. En tietenkään kannata mitään ”ilmaistyövoimaa”, mutta erilaiset työharjoittelut – vaikka pienemmälläkin palkalla – kannustavat varmasti ihmistä eteenpäin.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)