Kansanedustaja, Kokoomusnaisten puheenjohtaja Sofia Vikman vaatii seksuaali- ja väkivaltarikosten rangaistusten tuntuvaa koventamista. Vikman vetoaa oikeusministeri Antti Häkkäseen (kok.), jotta oikeusministeriön käynnissä olevan seksuaalirikosten rangaistuksia koskevan selvityksen lopputulemana tehdään kiristyksiä tunnusmerkistöihin ja rangaistusasteikkoihin.
– Seksuaali- ja väkivaltarikoksista tuomittavia rangaistuksia on kovennettava vastaamaan paremmin kansalaisten oikeustajua. Tällä hetkellä rangaistusten taso on selvästi matalampi verrattuna esimerkiksi talousrikoksista säädettyihin rangaistuksiin, sanoo Vikman.
Erityisen räikeä tilanne on Vikmanin mukaan lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten kohdalla. Nykyisin minimirangaistus törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on rikoslain mukaan vuosi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei törkeästä lapsen hyväksikäytöstä tuomittu joudu välttämättä koskaan kaltereiden taakse, koska alle kahden vuoden vankeusrangaistukset voidaan tuomita ehdollisina.
– Kun rikosnimikkeenä on törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, on rangaistuksena oltava aina ehdoton vankeus. Minimirangaistus törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on nostettava kahteen vuoteen vankeutta, jotta varmistetaan vankeustuomioiden ehdottomuus, Vikman vaatii.
Vastaavia ongelmia on Vikmanin mukaan myös muiden seksuaalirikosten kohdalla. Esimerkiksi raiskauksen minimirangaistus on vain yksi vuosi vankeutta, joka tuomitaan samoin pääsääntöisesti ehdollisena. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pakottamisesta seksuaaliseen tekoon voi selvitä jopa pelkillä sakoilla.
– Tällä hetkellä lainsäädäntö ei anna riittävän selkeää viestiä siitä, miten vakavina ja tuomittavina rikoksina yhteiskunta näitä tekoja pitää, Vikman sanoo.
Vikmanin mukaan juuri minimirangaistusten nostaminen on seksuaali- ja väkivaltarikosten kohdalla tehokkain keino, koska sillä vaikutetaan konkreettisesti tuomiokäytäntöön. Sen sijaan esimerkiksi maksimirangaistusten nosto ei käytännössä vaikuta yhtä paljon tuomittaviin rangaistuksiin, koska suurin osa rikoksista tuomitaan asteikkojen alempaan puoliskoon.
Vikmanin mukaan rangaistusten tason lisäksi tiukentamisen varaa on myös tiettyjen seksuaali- ja väkivaltarikosten tunnusmerkistöissä. Esimerkiksi raiskauksen tunnusmerkistössä viitataan väkivallan käyttämiseen tai sen käytöllä uhkaamiseen. Mikäli uhri ei pysty näyttämään todistelussa toteen riittävällä tavalla tällaista uhkaa, ei tekijää voida tuomita raiskauksesta.
– Suostumuksen puutteen lisääminen raiskauksen määritelmään parantaisi raiskauksen uhrin asemaa ja oikeusturvaa. Tällä hetkellä moni ei välttämättä uskalla ilmoittaa raiskausta poliisille, koska jutun voittaminen oikeudessa voi olla epävarmaa juuri väkivallan uhan toteennäyttämisvelvoitteen osalta. Raiskausten ilmoittamiskynnyksen madaltaminen ja rikosten vähentäminen ovat tärkeitä tavoitteita, joiden toteutumista on tuettava, Vikman sanoo.
Vikman pitää hyvänä sitä, että oikeusministeriö on ottanut asiakseen tarkastella ehdollisen vankeusrangaistuksen koventamista rangaistuslajina.
– Ongelma ehdollisen vankeusrangaistuksen kohdalla on se, että sitä ei välttämättä aina koeta todelliseksi rangaistukseksi. Ehdollisen vankeusrangaistuksen aikana tekijä voi jatkaa elämäänsä hyvinkin normaalisti. Tietyissä tapauksissa ehdollinen vankeusrangaistus on tosiasiallisesti jopa lievempi tuomio kuin sakko, vaikka näin ei tietenkään vankeuteen tuomitun kohdalla saa koskaan olla, Vikman sanoo.
