Kuva: Shutterstock

Jussi Lähde: Sinulle tarjotaan valheiden merikarttaa

Blogisarjassa jäljitetään arvoja, jotka lietsovat identiteettipolitiikkaa.

Mikäli arvot johtavat tekemiämme valintoja, ovat viimeisten vuosikymmenten aikana johtaviksi arvoiksemme nousseet kiire, stressi ja niiden ihmisille aiheuttama henkilökohtaisen identiteetin hukkaaminen.

Olen monella tavalla kiusallinen ihminen. Ammatissani olen aina silloin tällöin joutunut tilanteeseen, jossa joudun vastaanottamaan henkilön, joka haluaa myydä. Usein palaveriin on varattu jonkinlainen määräaika, vaikkapa 30 minuuttia. Mikäli huomaan jo palaverin alkuvaiheessa, etten ole kiinnostunut sen paremmin tuotteesta kuin palaverissa tavatun henkilön elämänkokemuksista, saatan nostaa esille kysymyksen arvoista.

”Muistuttaisitteko vielä mitkä olivatkaan yrityksenne arvot?”

Kun ihminen nielaisee lähes hapettomassa palaverihuoneessa, ääni voi kuulostaa peltojen takaa kantautuvan kirkonkellon lyönniltä.

Tilanne ei suinkaan helpotu, jos siirrymme henkilöiden edustamien yritysten missioon tai visioon. Ihan aina emme siirry. En minä sentään niin kiusallinen ihminen ole.

Tai olen minä. Minulla on tapana kysyä jopa ventovierailta ihmisiltä kysymyksiä kuten ”oletko onnellinen” tai ”mitä aiot tehdä isona”? Kysyn myös varsin usein ystäviltäni, millaiset asiat ohjaavat heidän ajankäyttöään. Tämän asian kanssa olen näet joutunut tekemään itseni kanssa tiukkaa tiliä.

Elin vuosikymmeniä siten että arvoni olivat yhtäällä ja ajankäyttöni toisaalla. Arvojen kannalta tilanne oli varmasti vaivaton, ne lojuivat käyttämättöminä arkisen aherruksen niitä kuluttamatta. Yritin muistaa pyyhkiä niistä pölyt ennen kuin vieraat saapuivat kotiini. Aina en muistanut.

Stein Roger Bull, korkeasti arvostamani norjalainen ohjaaja ja tuottaja, pysäytti minut aikanaan. Hän otti kalenterini käsiinsä ja ilmoitti, että arvoni ovat luettavissa suoraan siitä. Ei selityksiä. Hän kysyi minulta kalenteriani tutkaillessaan, milloin aioin ajatella ja milloin olin kenties harkinnut tavata itseäni. Nykyään käyn tuon saman keskustelun itseni kanssa useita kertoja kuukaudessa ja se tekee yhä hetkittäin kipeää.

On helppoa keksiä tekosyitä sille, miksi emme pohtisi oman tai yhteiskuntamme toimintaa ohjaavia arvoja. Minä tiedän, olen henkilökohtaisesti keksinyt osan parhaista tekosyistä. Huomaatko jo, miten helppoa on ajatella, että kirjoittajan elämä on täynnä luksusta ja hän ei tiedä sinun elämästäsi mitään. En tiedäkään. Mitä minä sillä tiedolla tekisin? Sen lisäksi talon remontointi ja luksus eivät kuulu samaan lauseeseen.

Vain sinä voit järjestää omaan elämääsi aikaa ajatella. Ajattelu on tapa, joka ei vaadi muun maailman pysähtymistä tai arjesta irtautumista. Lukemista se tosin vaatii, ja riittävästi unta.

Työtoverini totesi aikanaan, että suomalaiset reagoivat kaikkeen kuten äärimmäisen stressaantunut ihminen. Luulen, en tiedä, sen johtuvan siitä, että suuri joukko suomalaisia on äärimmäisen stressaantuneita.

Meillä on kiire ja suuri osa ymmärtää, että työelämän konsulttipastakoneesta veivatut arvot ovat valheiden merikartta myrskyn noustessa. Moni on töissä yhtiössä nimeltään Mikki Hiiri merihädässä Oy. Ainoa asia, josta suomalaiset tuntuvat olevan samaa mieltä on, että muutos ympärillämme on suurempaa kuin kykymme ymmärtää sitä. Politiikan perinteiset maailmanselitykset vaikuttavat monimutkaisilta ja työläiltä.

Koti tai koulu eivät aina osanneet näyttää meille polun päätä itsensä tutkiskeluun ja haastamiseen.

Emme muista milloin meillä olisi ollut tapana miettiä keitä olemme. Identiteettimme on hukassa ja mikään ei ole niin helppo tapa koota haarniskaa tuon tyhjän aukon ympärille kuin identiteettipolitiikka. Ajassa leijuu valmiita titaaninpaloja, jotka sopivat toisiinsa epärealistisen hyvin.

Haluan toivottaa Sinut tervetulleeksi tälle palstalle. Muutaman viikon välein eri kirjoittajien voimin pohdimme arvoja.

Väitteeni mukaan liberaalien ja konservatiivien välinen raja kulkee jokaisen yksilön sisällä. Samoin kyynikon ja tulisielun raja. Itse en löytäisi noita aineksia ja niiden rajoja sisältäni tätäkään vähää, ellen saisi työni takia matkustaa poikkeuksellisen paljon. Käytän tuota aikaani arvojen pohdintaan, jotta antaisin arvon itselleni.

Lisää sarjan blogeja

Ladataan julkaisuja...

Jussi Lähde

Jussi Lähde

Kirjoittaja työskentelee akkumineraalien malminetsinnän ja kaivostoiminnan kehittämisen vastuullisuuden ja viestinnän parissa.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt