Havainnot painottuvat Suomen eteläosien reheviin järviin ja reheviin lahtiin. Rannikoilla ja Saaristomerellä sinileväkukinnat ovat runsastuneet. Avomerellä merkittäviä pintalevälauttoja on esiintynyt vain Selkämerellä ja Suomenlahden länsiosassa.
Järvillä sinilevää esiintyy lähes koko Suomessa keskimääräistä enemmän. Hieman sinilevää havaittiin 49:llä, runsaasti sinilevää 12:lla ja erittäin runsaita kukintoja havaittiin kolmella havaintopaikalla. Sinilevähavainnot painottuvat Suomen eteläosien reheviin järviin tai järvien reheviin lahtiin.
Kansalaisilta on tullut useita ilmoituksia sinilevästä. Virallisen seurannan ulkopuolisia havaintoja oli tehty viime viikonlopun ja tämän viikon aikana noin 150, joista kahdessa kolmasosassa oli havaittu sinilevää.
Kansalaiset ovat ilmoittaneet myös runsaista ja erittäin runsaista sinilevän pintaesiintymistä järvillä kautta Suomen.
Järvien pintalämpötilat ovat suurin osin yhdestä kahteen astetta pitkänajan keskiarvoa lämpimämpiä. Pintavesien lämpötila on maan etelä- ja keskiosissa 20–23 asteen välillä, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueilla 18–20 asteen välillä sekä Lapin alueella 10–16 asteen välillä.
Kuivuva sinilevämassa voi värjäytyä siniseksi
Sinilevät eli syanobakteerit sisältävät fykosyaniini-nimistä yhteyttämispigmenttiä, joka sitoo auringonvaloa syanobakteerien yhteyttäessä. Vaikka sinileväkukinnat ovat väriltään vihreitä tai kellertäviä, sinilevämassa voi kuivuessaan värjäytyä sinivihreäksi, vihreäksi tai turkoosiksi.
Värjäytyminen johtuu siitä, että fykosyaniini-pigmentti vapautuu hajoavista bakteerisoluista. Loppukesällä ja etenkin syksyisin kuolleista sinileväsoluista vapautuva pigmentti voi värjätä vettä ja rantoja turkoosinsiniseksi.
Rannikolla sinilevähavainnot ovat lisääntyneet huomattavasti viime viikkoisen voimakkaasti laskeneen havaintomäärän jälkeen. Siitä huolimatta havaintomäärä jää hieman alhaisemmaksi kuin vuosien 1998–2020 keskiarvomäärä tänä ajankohtana.
Selkämeren rannikolla on muutamia havaintoja, jotka osoittavat paikoin runsaita sinileväesiintymiä Kaskisen, Rauman ja Pyhärannan edustalla. Saaristomerellä kukintoja on ollut paljon ja ne ovat runsaita. Havaintoja on tehty noin 20 eri puolilta saaristoa.
Myös Merenkurkun ja Perämeren eteläosan välisellä rannikolla on havaittu runsaita sinileväesiintymiä Uudestakaarlepyystä Kannukseen asti. Sinilevää on esiintynyt etenkin Selkämeren, Saaristomeren ja Suomenlahden sellaisissa suljetuissa merenlahdissa, joiden vedenvaihto ulapan kanssa on rajoitettua.
Suomenlahdella sinilevää ei ole havaittu juuri ollenkaan lukuun ottamatta yksittäisiä havaintoja. Myöskään pohjoisen Perämeren rannikolla sinilevää ei esiinny kuin hieman yhdellä havaintopaikalla.
Meriveden pintalämpötilat ovat Ilmatieteen laitoksen mukaan nousseet jonkin verran. Perämerellä on mitattu 17–22 astetta, Selkämerellä puolestaan 16–20 astetta, mutta kumpuamista on paikoin etenkin Uudessakaupungissa, jossa pintalämpötila on tipahtanut 12 asteeseen. Saaristomerellä pintavesi on 19–20-asteista ja Suomenlahdella 16–20-asteista.
Selkämeren ulapalla oleva sinilevälautta on pysynyt havaittavissa satelliittikuvissa ja vahvistunut verrattuna tuuliseen edellisviikon tilanteeseen.
Saaristomerellä on alkuviikosta havaittu pintalevää etenkin Ahvenanmaan maakuntarajan itäpuolisessa sisä- ja ulkosaaristossa sekä Saaristomeren kansallispuistossa Korppoon ja Jurmon välisellä ulappa-alueella.
Suomenlahdella on havaittu koko pituudelta Suursaareen asti veteen sekoittunutta sinilevää, mutta merkittäviä pintalauttoja on esiintynyt vain Suomenlahden länsiosassa. Aivan viime päivinä pilvisyys on estänyt satelliittihavaintojen teon, mutta on odotettavissa, että lähipäivien kovat tuulet sekoittavat jäljellä olevat pintalautat meriveteen.
