Koronavirus leviää jälleen Suomessa. Kehitys seurailee muuta Eurooppaa, jossa kesäksi rauhoittunut tautitilanne on muuttunut tapausten nopeaksi kasvuksi. Kotikaupungistani Brysselistä siirretään jo potilaita muualle, kun hoitopaikkoja ei riitä. Parin viikon päästä kaikki hoitoa tarvitsevat eivät sitä enää saa.
Nyt käsillä olevan kaltaista pandemiaa on vakiintuneesti pidetty yhtenä suurimmista ihmiskuntaa kohtaavista uhista. Sen todennäköisyys on vuosi vuodelta kasvanut, kun ihmiset pakkautuvat asumaan tiiviimmin heikon hygienian oloihin ja globaali lentomatkailu on kasvanut.
Kun ensi tiedot pandemiasta tulivat vuoden alussa, ryhdyin itse perehtymään simulaatioihin, joita eri pandemiaskenaarioista oli tehty. Simulaatiot perustuivat epidemiologiseen tietoon eri virusten käyttäytymisestä. Useissa niistä oli koottu yhteen entisiä terveysviranomaisia ja poliitikkoja, jotka reagoivat pandemian etenemiseen kuten virassaan olisivat tehneet. Tähän asti pandemia on edennyt kuten simulaatioissa – jopa hämmästyttävällä tarkkuudella.
Center for Strategic and International Studies (CSIS) -ajatushautomon simulaatiossa maailma ymmärsi tilanteen vakavuuden noin kolme kuukautta ensimmäisten tapausten jälkeen, kuten SARS-CoV-2 -viruksen kanssa kävi. Sen jälkeen hallitukset ryhtyivät nopeisiin keinoihin leviämisen hidastamiseksi. Toimilla ei kuitenkaan ollut merkittävää vaikutusta, koska niiden alkaessa virus levisi jo laajalla ihmisestä ihmiseen, erityisesti kansainvälisen lentoliikenteen kautta. Toinen lyhyen aikavälin toimi oli raha- ja finanssipoliittinen elvytys, joka on niin ikään jatkunut ympäri maailman keväästä lähtien. Sekä hallitukset että keskuspankit pumppaavat rahaa markkinoille nyt historiallisella tahdilla.
Lokakuussa 2019 järjestetyssä Johns Hopkins Center for Health Security -tutkimuslaitoksen simulaatiossa käytettiin koronavirusta, joka oli siirtynyt SARS-CoV-2:n tavoin elämistä ihmisiin. Simulaatiossa viruksen aiheuttamaan sairauteen kuoli 65 miljoonaa ihmistä. Toisessa Johns Hopkinsin simulaatiossa kyse oli puolestaan uudesta parainfluenssaviruksesta, joka lähti leviämään Frankfurtissa ja Caracasissa. Virus levisi nopeasti ja sillä oli erittäin korkea kuolleisuusluku. Kyse oli bioterrorismista. Tuhoisa virus johti myös geopoliittiseen epävakauteen. Useissa maissa sisäpoliittinen tilanne kärjistyi väkivaltaan, ryöstelyyn ja laajoihin levottomuuksiin. Armeijaa komennettiin kaduilla ja turvaamaan rajoja. Tautia ei lopulta saatu pysäytettyä, kun lupaavat rokotteet osoittautuivat tehottomiksi.
CSIS:n ja Johns Hopkinsin simulaatioiden pohjalta tehdyissä johtopäätöksissä korostuu luottamuksen vaaliminen. Tämä on tärkeää kansallisesti ihmisten, viranomaisten ja yritysten välillä, mutta ennen kaikkea kansainvälisesti. Yksi huolestuttava oppi on myös se, että puolen vuoden pandemian jälkeen tilanne on vasta alussa. Alun hapuilun jälkeen kansainvälisen yhteistyön sekä aikaisten torjuntatoimien merkitys korostuu entisestään. Myös ihmisten vapaaehtoisilla ratkaisuilla on suurta merkitystä epidemian hillitsemisessä, kuten myös yksityisellä sektorilla. Julkisen sektorin kriisivaste on riittämätön, jos yksityisen sektorin resursseja ei saada hyödynnettyä.
Pandemiaa on takana nyt puoli vuotta, eli olemme simulaatioiden valossa pandemiakriisin alun lopussa. Suuressa osassa maailmaa viruksen ensimmäinen aalto on takana ja arviot rokotteen saatavuudesta vaihtelevat tämän vuoden lopusta ensi vuoden lopulle. Globaalisti saatavuus venyy eri asiantuntijoiden mukaan joka tapauksessa ensi vuoden lopulle, monessa valtiossa massarokotusten osalta vasta vuoteen 2022, sillä valmistuskapasiteetti on rajallinen.
Rokotteen jakautumisesta eri valtioiden kesken ja niiden sisällä taas on tulossa todellinen koetinkivi kansainväliselle järjestelmälle. Laittavatko vauraat teollisuusmaat omat kansalaisensa etusijalle vai ohjataanko rokotteita ensin terveydenhuollon työntekijöille myös kehittyvissä maissa? Jos vastaus on näistä ensimmäinen, mitä se tekee koko liberaalille kansainväliselle järjestelmälle, kun globaalin kriisin keskellä solidaarisuus haudataan ja rajat suljetaan? Kestääkö transatlanttinen kumppanuus kilpajuoksun rokotteeseen? Entä jos ensimmäinen toimiva rokote ei tulekaan lännestä, vaan esimerkiksi Kiinasta? Se antaisi maalle toimivan työkalun lyödä kiilaa läntisen maailman rakoihin, jotka ovat jo nyt revenneet huolestuttavan suuriksi.
Monissa turismivetoisissa Etelä-Euroopan valtioissa talouden tärkein sektori on käytännössä pysähtynyt, eikä se käynnisty, ennen kuin pandemia on saatu hallintaan. Myös Suomella on edessään pitkä tie. Keväällä tehdyt toimet ovat auttaneet monet yritykset syksyyn, mutta jopa kymmenellä prosentilla veronmaksuun lisäaikaa saaneista yrityksistä on vaikeuksia saada varoja kasaan. Valmistavan teollisuuden kriisi taas on vasta alussa. Keväälle riitti monessa yrityksessä vielä vanhoja tilauksia, mutta sittemmin investointien hiipuminen on tyhjentänyt tilauskirjoja. Kaikki pandemiasta riippumattomat menonlisäykset ovatkin nykyisessä tilanteessa poikkeuksellisen vastuuttomia. On lähes käsittämätöntä, että maan hallitus ei ole tätä ymmärtänyt, vaan puskee eteenpäin hallitusohjelmaan kirjattuja projektejaan.
Kriisin keskellä pessimismille ei tule antaa sijaa, mutta realistinen kuva tilanteesta auttaa ottamaan sen vakavasti. Suomessa kesä ja alkusyksy on saatu viettää lähes normaalia elämää, mikä on osaltaan voinut luoda harhan, että pandemian uhka olisi pienentynyt. Mikään tarjolla oleva tieto ei kuitenkaan tue ajatusta, jonka mukaan tilanteesta päästäisiin irti nopeasti. Pandemiasimulaatioiden valossa on pikemminkin todennäköistä, että tulevaa vuotta leimaavat lisääntyvä geopoliittinen epävakaus, kansainväliset jännitteet, epäluottamus ja ihmisten syvä turhautuminen toistuviin tautiryppäisiin, jotka syntyvät tiukoista rajoitustoimista riippumatta.
