Verkkouutiset

Siivoaako EU jäsenmaidensa sotkuja ikuisesti?

BLOGI

EU:lta on turha odottaa ihmeitä, jos sille ei anneta työkaluja ja toimivaltaa, arvioi kirjoittaja.
Aku Aarva
Aku Aarva
Kirjoittaja on Energiakaupungit ry:n toiminnanjohtaja.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Vuoden 2020 alussa huhut uudesta koronaviruksesta kiersivät maailmaa ja asiantuntijat spekuloivat pandemian mahdollisuudella. Euroopan komissio esitti tuolloin EU-jäsenmaille pandemiaan varautumista koordinoidun EU-tason yhteistyön kautta – ilman vastakaikua.

Nykytiedon valossa jäsenmaiden reaktiot pandemiauhkaan tuntuvat hyytäviltä.

Koronaviruspandemiaan reagoitiin aluksi ainoastaan kansallisella tasolla ja ensimmäisistä rajoitustoimista, kuten vapaan liikkuvuuden rajoittamisesta, päätettiin jäsenmaiden yksipuolisten ilmoitusten kautta. Euroopan unioni jätettiin kriisin alkuvaiheessa pyörittelemään sormiaan ja esimerkiksi Suomi on pyrki jättäytymään ulos jopa myöhempien vaiheiden suojaväline- ja rokotehankinnoista. Onneksi terve järki lopulta voitti ja tällä hetkellä pandemian aiheuttamiin ongelmiin vastataan EU-alueella kohtalaisen tehokkaasti EU-tasoisen koordinaation myötävaikutuksella.

Näiden kahden pisteen väliin mahtuu kuitenkin kohta, jonka moni EU-maiden kansallinen poliitikko mielellään unohtaisi tai painaisi villaisella. Nimittäin hetki, jona useat kansalliset poliitikot pyrkivät sysäämään vastuun virheistä, hitaudesta ja epäonnistuneista reaktioista Euroopan unionin (lue: komissio) niskaan puhumalla heikosta Euroopan unionista. Kuten niin usein ennenkin, menestys on kansallisten päätöksentekijöiden syytä ja epäonnistumiset Euroopan unionin vika.

Kuulostaako tutulta?

Minä nimittäin väitän, että täsmälleen sama prosessi on käynnissä tällä hetkellä Afganistanin kriisin kohdalla. Epäuskoisen ensireaktion jälkeen EU-jäsenmaat ovat keskittyneet EU-tasolla tapahtuvan koordinoidun yhteistyön ja yhteisen reaktion sijasta evakuoimaan omia kansalaisiaan, kuka milläkin tavalla, ja yhteistyötä tehdään pääasiassa kahdenvälisesti tai pienissä ryppäissä. EU-tason toimet loistavat poissaolollaan, mutta käsitellään sen syytä hieman myöhemmin.

Alkujärkytyksen ja kansallisten toimien jälkeen olemme siirtymässä vaiheeseen, jossa syyttävä sormi on kääntymässä Euroopan unionin (lue taas: komissio) suuntaan. Esimerkiksi pääministeri Sanna Marin vaati suurlähettiläspäivillä pitämässään puheessa Euroopan turvallisuus- ja puolustusyhteistyön tiivistämistä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö taas kritisoi Euroopan unionia näkymättömyydestä Afganistanin kriisin ratkomisessa todeten, ettei se anna unionista kovin hyvää kuvaa. EU:lta vaaditaan nyt voimaa. Vastaavia ulostuloja on kuultu useista eri EU-jäsenmaista viimeisten päivien aikana.

Minusta tällaiset kansallisten poliitikkojen ulostulot ovat, kaikella kunnioituksella, hieman turhia – mikäli näitä sanoja eivät seuraa teot. Surullisena esimerkkinä tästä sanojen ja tekojen välisestä ristiriidasta on Suomen ennakkoon ottama kielteinen linja unionin perussopimusten avaamiseen Euroopan tulevaisuuskonferenssin yhteydessä.

Kukaan ei halua nähdä vuoden 2015 pakolaiskriisin kaltaista toisintoa Afganistanin tapauksessa. Näin ovat todenneet sekä maahanmuuttoon ja pakolaisiin kriittisesti suhtautuva Itävallan pääministeri Sebastian Kurz, aiemmin hövelisti asiaan suhtautunut Ruotsin pian väistyvä pääministeri Stefan Löfven että aiemmin erittäin suuria pakolaismääriä vastaanottaneen Saksan liittokansleri Angela Merkel. Lienemme kaikki yhtä mieltä siitä, ettei Euroopan unionin jäsenmailla ole edellytyksiä siirtää kaikkia halukkaita Afganistanista EU-alueelle vaan tilanteeseen on löydyttävä jokin muu ratkaisu.

Kansalliset päättäjät eivät kuitenkaan selvästikään ole oppineet juuri mitään vuoden 2015 pakolaiskriisistä tahi vuonna 2020 alkaneesta koronaviruspandemiasta. Euroopan unioni on edelleen ulkopoliittisesti epäyhtenäinen, vaikutusvallaltaan heikko ja operatiiviselta kyvyltään olematon toimija kriisitilanteissa. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että pääministerit ja presidentit ympäri Eurooppaa pitävät kiinni niin kutsutusta kansallisesta suvereniteetista eli omasta vallastaan. Se rajoittaa unionin ulkopoliittista toimivaltaa ja kykyä reagoida kriiseihin, tuomatta kuitenkaan mitään näkyvää etua EU-jäsenmaille itselleen tai eurooppalaisille yleisesti. Miksi esimerkiksi Suomi suojelee mustasukkaisesti omaa ulkopoliittista toimivaltaansa tilanteessa, jossa pienen maan vaikutusvalta jää suurvaltojen puristuksissa olemattomaksi?

Euroopan unionilta on turha odottaa ihmeitä, jos sille ei anneta työkaluja ja toimivaltaa.

Ihmeitä kuitenkin odotetaan kerta toisensa jälkeen, kun kansalliset toimet todetaan lopulta riittämättömiksi ratkaisuiksi kriisien edessä. Niinpä taas kerran Euroopan unioni joutuu lopulta siivoamaan jäsenmaidensa aiheuttaman sotkun ja purkkavirittämään epätäydellisen ratkaisun nilkoille osuneeseen kriisin. Nämä vajavaisilla työkaluilla macgyveroidut uniikit pakettiratkaisut taas ruokkivat populismin kyllästämien EU-kriittisten voimien iskulausevarastoja ja aiheuttavat kansalaisissa turhautumista.

Olisiko aika oppia toistuvista kriiseistä jotain ja myöntää, että globaalissa, keskinäisriippuvaisessa ja jatkuvasti muuttuvassa maailmassa Euroopan unionista on välttämätöntä kehittää ulkopoliittisesti riittävän vahva ja toimintakykyinen peluri? Se vaatii puheiden lisäksi sitä, että pääministerit ja presidentit ympäri Eurooppaa suostuvat luovuttamaan omasta vallastaan keskinäiseen pooliin. Tästä poolista ammentamalla kaikilla EU-jäsenmailla on mahdollisuus selviytyä tulevaisuuden vääjäämättömistä kriiseistä hieman kuivemmin jaloin.

Kannustan siis suomalaisia päättäjiä edistämään aktiivisesti itse peräänkuuluttamaansa ulkopoliittisesti vahvaa ja kriisinkestävää Euroopan unionia. Muuten Euroopan unioni on tuomittu ikuisesti siivoamaan jäsenmaidensa sotkuja.

Jälkikirjoitus

Loppuun vielä yleinen huomio Afganistanin kriisistä ja Suomen kansallisesta reaktiosta.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Kai Mykkänen osallistui maanantaina 23.8.2021 Ylen A-Studion Afganistanin tilannetta käsittelevään keskusteluun yhdessä eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen (sd.) ja RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Anders Adlercreutzin kanssa. Keskustelussa juontajana toimiva Ylen entinen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Petri Raivio tenttasi poliitikoilta, miten laajasti Suomen tulisi kantaa vastuuta Afganistanin tilanteesta. Suomi on evakuoinut Afganistanista sotilaiden avustuksella jo toista sataa ihmistä.

Olen tyytyväinen siitä, että kolmen puolueen edustajat löysivät hallitus-oppositiorajat ylittävän yhteisen näkemyksen Afganistanin kriisin akuutista hoidosta, suomalaisten ja meitä auttaneiden afganistanilaisten evakuoinneista ja niistä periaatteista, joilla maan siviiliväestöä tullaan jatkossa auttamaan. Sama yhteinen näkemys löytyi myös suomalaisten sotilaiden lähettämisestä Afganistaniin turvaamaan ja auttamaan evakuoinneissa. On tärkeää, että kokoomus on mukana tässä vastuunsa kantavien puolueiden joukossa ja sitoutuu afganistanilaisten auttamiseen, vaikkei se kaikkia kotimaassa selvästi miellytäkään.

Yhtä tärkeää on se, ettemme aseta rimaa liian matalalle vaan pyrimme aidosti auttamaan maan siviiliväestöä, erityisesti naisia ja lapsia. Meidän on kannettava vastuumme ja varmistettava, että meitä auttaneet afganistanilaiset – työsuhteiden muodoista ja muista yksityiskohdista riippumatta – evakuoidaan tarvittaessa maasta Talebanin koston tieltä. Meidän on myös kaikin keinoin pyrittävä varmistamaan, että Afganistanin kehittämiseen käytetty 20 vuoden työ ei valu hukkaan. Tämän edistämisessä odotan myös kokoomukselta aktiivista otetta.

Se Afganistanin kriisin taustoista ja seurauksista, joita on käsitelty mediassa ja muun muassa tuoreessa Euroopan Suunta -podcastissani laajasti.

 

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)