Tampereen punaiset koottiin kaupungin valtauksen jälkeen Keskustorille odottamaan kuljetusta eteenpäin. LEHTIKUVA/SOTAMUSEO

SDP:n puoluelehdistö vastusti väkivaltaa ennen sisällissotaa

Väitöskirjatutkimuksen mukaan SDP:n puoluelehdistö puolusti parlamentarismia ennen sisällissotaa.

Juha Matikainen tutki väitöskirjassaan SDP:n sanomalehdistöä Venäjän maaliskuun vallankumouksesta 1917 Suomen sisällissodan päättymiseen keväällä 1918. Tutkittavana oli 16 puoluelehteä, jotka eivät olleet kuitenkaan puolueen omistuksessa, eivätkä siksi sen ohjauksessa eikä valvonnassa.

Matikaisen mukaan lehtien omistajat, paikalliset työväenjärjestöt, valitsivat päätoimittajat, jotka olivat usein keskeisissä tehtävissä puolueessa. Näin he saattoivat pääkirjoituksissa käyttää suhteellisen itsenäistä asemaansa omien poliittisten näkemystensä edistämiseen.

Matikainen havaitsi SDP:n lehdissä mielipide-eroja sekä toistensa että puoluejohdon kanssa. Ne tulivat selvästi esiin niiden kirjoittaessa vuoden 1917 keskeisistä poliittisista tapahtumista.

– Enemmistö lehdistä kannatti sosialidemokraattien osallistumista hallitukseen yhdessä porvariston kanssa vastoin puolueen kautskylaista ideologiaa. Vastaavia erimielisyyksiä syntyi työväen oikeudesta käyttää joukkovoimaa sen vaatiessa useissa kaupungeissa osallisuutta paikalliseen valtaan sekä suhtautumisessa eduskuntavaalitappion syihin syksyllä 1917, Matikainen kertoo väitöstiedotteessaan.

Suurin yksimielisyys saavutettiin hänen mukaansa valtalain säätämisessä, minkä katsottiin merkitsevän hyvin pitkälle menevää Suomen itsenäisyyttä. Lain kaataminen jätti kuitenkin lehtikirjoitteluun pysyvän katkeruuden porvariston toimintaan asiassa. Syksyn 1917 mittaan työväenlehdistö joutui puolustuskannalle porvarillista lehdistöä vastaan.

Lehtikirjoittelussa vastustettiin väkivaltaisia menetelmiä

Matikainen selvitti myös työväenlehdistön suhtautumista aseelliseen kumoukseen marraskuun suurlakon jälkeen 1917.

– Sisällissodan jälkeinen voittajien historiankirjoitus leimasi SDP:n lehdistön kiihottaneen oppimattomat työläisjoukot kapinaan porvaristoa vastaan. Lehtikirjoittelussa kuitenkin vastustettiin jyrkästi väkivaltaisia menetelmiä ja vaadittiin puoluetta pysymään parlamentarismissa. Näin lähes koko puoluelehdistö asemoitui puolueessa oikealle. Erityisesti puoluelehdistön kritiikki kohdistui punakaartilaisradikalismiin, minkä vuoksi monet lehdet joutuivat kaartien kanssa vaikeuksiin, Matikainen kertoo.

Hän tutki myös sisällissodan alettua punaiseksi lehdistöksi muuntuneen puoluelehdistön käsityksiä vallankumouksen syistä ja tavoitteista. Matikaisen mukaan ne eivät poikenneet paljonkaan uuden hallituksen, kansanvaltuuskunnan esittämistä.

– Kumouksen suurimpana syynä nähtiin työväestön puolustautuminen porvariston hyökkäystä vastaan. Laajinta kannatusta lehtikirjoittelussa sai kansanvaltuuskunnan pyrkimys demokratisoida vallinnut luokkayhteiskunta, mikä vastasi hyvin puoluelehtien parlamentarismia kannattavia näkemyksiä, hän sanoo.

FM Juha Matikaisen väitöskirja Parlamentarismin kannattajasta vallankumouksen äänitorveksi: Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen lehdistö 1917-1918 tarkastetaan 19. tammikuuta Jyväskylän yliopistossa.

Kommentit