Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terhon (sin.) mukaan politiikassa mikään sovittu ei pidä, ellet kellon ympäri valvo, että niin tapahtuu. Terho kertoo näkemyksestään Uuden Suomen puheenvuoro-blogissaan.
– Asioista kyllä neuvotellaan ja kompromisseja tehdään, mutta kaikkea toisten puolueiden eri ohjelmiin saamia päätöksiä viivytetään, vesitetään ja perutaan, ellet joka hetki seuraa ja uhkavaatimuksin ryyditettynä edellytä sovitun toteuttamista.
– Jokainen sovittu asia on vain avaus uudelle neuvottelukierrokselle, jonka aikana tinkiminen taas jatkuu. Näin ollen poliitikkojen ja puolueiden energiasta valtava osa kuluu toisten kyttäämiseen ja jo sovituistakin asioista uudelleen riitelemiseen. Siis myös yhteistyökumppaneiden kanssa, ei ainoastaan vastustajien.
Terhon mukaan mikään ei myöskään pysy luottamuksellisena, vaikka politiikan maailmassa on muodollinen yhteisymmärrys siitä, että keskeneräisistä asioista ei puhuta lehdistölle. Nimettömänä asioita kuitenkin vuodetaan, kun siitä saadaan puoluepoliittista hyötyä.
– Tällä tavoin voidaan esimerkiksi levittää väärää tai puutteellista tietoa, jolla saadaan kansalaiset huolestumaan ja nousemaan jotain sellaista vastaan, joka ei istu omaan puolueohjelmaan. Kuitenkin vielä yleisemmin asioita vuodetaan etukäteen ulos jos ne ovat myönteisiä, koska tätä kautta päästään yhteistyökumppanien kustannuksella kahmimaan kunniaa yhteisestä päätöksestä omalle puolueelle.
Terhon mielestä kyseessä on eräänlainen kaupankäynti median ja vuotajan välillä, jossa vuodon saanut media saa ensimmäisenä julkistaa uutisensa ja vuodon antaja taas saa palkkioksi toimittajilta myötämielistä palstatilaa. Terhon mukaan näin syntyy kierre, jossa petollisuus omia yhteistyökumppaneita kohtaan palkitaan aina.
– Jossain muussa työpaikassa kaikkeen edelliseen kuluva aika ja voimavarat voitaisiin käyttää hyödylliseen tekemiseen, politiikassa se kuluu puoluepolitikointiin. Tämä tekee politiikassa toimimisen monille henkisesti rasittavaksi, ellei ole pienestä pitäen poliittisten nuorisojärjestöjen kautta totutellut tämän kaltaiseen työympäristöön.
Terho sanoo, ettei ihmettele, miksi politiikka herättää kielteisiä mielikuvia kansalaisissa.
– Ne olisivat vielä kielteisempiä, jos edellä kuvatut käytännöt olisivat yleisesti tiedossa. Voin kokemuksesta sanoa, että kun tavallinen kansalainen lähtee politiikkaan, ensimmäiset vuodet menevät totuuden oivaltamiseen, seuraavat vuodet järkytyksestä toipumiseen.