Yli 70 saksalaista ja itävaltalaista ulkopolitiikan asiantuntijaa ja yliopistomaailman edustajaa on julkaissut sanomalehti Die Zeitissa avoimen kirjeen, jossa vaaditaan perinpohjaista muutosta Saksan Venäjä-politiikkaan.
Kirjeen allekirjoittajien mielestä Saksa on tähän mennessä hiljaisesti edistänyt presidentti Vladimir Putinin imperialistisia pyrkimyksiä, vaikka niitä pitäisi avoimesti vastustaa.
Lukuisat Saksan älymystön edustajat ovat professori Alexander Motylin mukaan jo pitkään arvostelleet maansa hallitusta sen pyrkimyksestä ”normaaleihin” suhteisiin yhä autoritaarisemman ja aggressiivisemman Venäjän kanssa. Nyt julkaistu avoin kirje nostaa hänen mukaansa kritiikin uudelle tasolle.
– Kirje alkaa raskauttavalla katsauksella Putinin hallinnon kotimaisiin julmuuksiin ja ulkoisiin hyökkäyksiin, yhdysvaltalaisen Rutgers-yliopiston valtio-opin professorina toimiva Motyl kirjoittaa Ukraine Alert -verkkolehdessä.
Kirjeen mukaan Saksan asenne Venäjän lukuisiin revansistisiin seikkailuihin ei ole ollut asianmukainen, vaan pikemminkin heikentänyt Itä-Euroopan ydinaseettomien valtioiden edellytyksiä puolustautua ”yhä laajentumishaluisempaa ydinasevaltaa” vastaan.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2014 oli allekirjoittajien mielestä loogista seurausta siitä, että Saksa oli mahdollistanut Ukrainaa heikentäneen Nord Stream I -kaasuputken rakentamisen ja suhtautunut välinpitämättömästi Putinin uusimperialistiseen linjaan.
Ukraina on joutunut kärsimään
Kirjeessä todetaan professori Motylin mukaan selväsanaisesti, että natsi-Saksan toisen maailmansodan aikaiset rikokset Venäjällä eivät oikeuta Berliinin haluttomuutta reagoida nykyistä päättäväisemmin Putinin hallinnon revansismiin ja kansainvälisen oikeuden loukkauksiin.
– Tämä on sitäkin olennaisempaa, sillä Venäjän uusi hyökkäys Ukrainaan kohdistuisi kansakuntaan, joka myös koki katastrofaalisia kärsimyksiä Adolf Hitlerin Saksan uhrina, Motyl sanoo.
– Asiantuntijat, jotka ovat tämän avoimen vetoomuksen allekirjoittaneet, ovat täysin oikeassa todetessaan, että Saksalla ei ole oikeutta edistää Venäjän aggressiota ja imperialismia – eikä etenkään Ukrainan kaltaisissa maissa, joita Saksan toisen maailmansodan aikainen aggressio pahoin runteli, hän huomauttaa.
Saksan sokeus Venäjän imperialismia kohtaan juontaa Motylin mukaan juurensa jo 1800-luvulta, jolloin kansleri Otto von Bismarck vaali läheisiä poliittisia ja kulttuurisuhteita keisarilliseen Venäjään. Vuonna 1922, pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Weimarin Saksa solmi Rapallon sopimuksen Neuvosto-Venäjän kanssa. Kuten tunnettua, elokuussa 1939 natsi-Saksa ja Josif Stalinin Neuvostoliitto allekirjoittivat hyökkäämättömyyssopimuksen, joka tasoitti tietä hyökkäykselle Puolaan ja toisen maailmansodan puhkeamiselle.
– Saksalaiset puolueet ovat viime vuosina jatkaneet tätä perinnettä. Sekä sosialistit että kristillisdemokraatit ovat suvainneet ja rohkaisseet Putinin seikkailupolitiikkaa, revansismia ja uusimperialismia. Sosialistit ovat tehneet niin, koska heidän rauhanaatteensa on tehnyt heidät sokeiksi sodan uhalle, ja kristillisdemokraatteja on ohjannut läheinen side saksalaiseen liike- elämään, Motyl sanoo.
– Vastikään julkaistu avoin kirje taas kerran osoittaa, että suuri osa Saksan johtavasta älymystöstä on hylännyt maan poliittisen ja taloudellisen eliitin moraalittoman opportunismin. Heidän vetoomuksensa ei pysäytä Kremlin uusimperialismia eikä se kenties saa Berliiniä heti vakuuttuneeksi. Se kuitenkin varmasti korostaa Saksan tarvetta merkittävään yhteiskunnalliseen keskusteluun maan ristiriitaisesta asenteesta Putinin Venäjään.
