EU:n sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden takaaminen on suurlähettiläs Wolfgang Ischingerin mukaan unionin ydintehtävä, jonka toteuttamisessa Saksalla tulisi olla keskeinen rooli.
– EU:n on luovuttava turvallisuutensa ulkoistamisesta. Meille saksalaisille tämä on erityinen haaste, Münchenin turvallisuuskonferenssia viimeiset kymmenen vuotta johtanut Ischinger sanoo Der Tagesspiegel -lehden haastattelussa.
– Vladimir Putin pakottaa meidät suhtautumaan pragmaattisesti Euroopan turvallisuuteen. Donald Trump pakottaa meidät ymmärtämään, että 500 miljoonaa eurooppalaista eivät voi omanarvontuntonsa ja ylpeytensä sivuuttaen ulkoistaa turvallisuuttaan yli 70 vuoden ajaksi, ennen nykyistä tehtäväänsä Saksan ulkoministeriön valtiosihteerinä sekä suurlähettiläänä Washingtonissa ja Lontoossa toiminut Ischinger toteaa.
Saksaan suhtaudutaan hänen mukaansa Atlantin molemmin puolin mestarillisena turvallisuuden vapaamatkustajana.
– Teillä on kauppataseen ylijäämä, mutta te ette tee mitään kauppateidenne turvaamiseksi, vaan jätätte sen muiden harteille, Ischinger karrikoi.
– Olisi mukavaa, jos edes yksi Saksan sukellusveneistä voisi lähteä merille. Meillä on niitä kuusi, mutta yksikään ei ole toimintakykyinen.
Ischinger pitää kestämättömänä ja kunniattomana Saksan tapaa osallistua vain sellaisiin sotilaallisiin operaatioihin, joissa tappioiden riskejä ei käytännössä juuri ole. Maailmansotien raskaasta perinnöstä olisi hänen mukaansa aika päästä vihdoin eroon.
– Jossain vaiheessa henkilökohtaista elämää tulee hetki, jolloin ei voi enää vedota vaikeaan lapsuuteensa ja sanoa, että kukaan ei voi edellyttää minun kirjoittavan ylioppilaaksi. Vaikka historiallinen painolastimme ulottuu pitkälle, meidän ei pitäisi piiloutua sen taakse, hän painottaa.
– Sotilaallista voimaa on kyettävä käyttämään – se on menestyksellisen diplomatian edellytys. Jos muut tietävät, että neuvottelujen takana ei ole sotilaallista kapasiteettia, sillä tavoin ei kovin pitkälle pötkitä.
Eurooppaa vaivaa johtajuusvaje
Euroopan unionin tulisi suurlähettiläs Ischingerin mielestä nousta johtavaksi globaaliksi toimijaksi Yhdysvaltain rinnalle tai jopa ohi. Mutta olisiko sellaiseen todellisia edellytyksiä?
– Se riippuu tahdosta, poliittisesta johtajuudesta ja persoonista, jotka kykenevät innoittamaan 500 miljoonaa eurooppalaista, hän toteaa.
– Meillä on liian paljon vanhoja ja väsyneitä hahmoja, mutta liian vähän nuoria, nousevia ihmisiä. Missä ovat nelikymppiset, joiden käsiin Euroopan johtaminen voitaisiin muutaman vuoden kuluessa uskoa – ihmisiä, joilla on Emmanuel Macronin energia? Euroopalla – ja myös Saksalla – on johtajuusongelma.
Ischinger kohdistaa kriittisen katseensa myös suoraan liittokansleri Angela Merkeliin.
– Liittokansleri ja hänen ministerinsä sanovat, että emme voi enää vain turvautua muihin ja että meidän on otettava kohtalomme omiin käsiimme. He eivät kuitenkaan kerro, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, hän huomauttaa.
– Kansalaisilla on oikeus tietää. Kyse ei ole vain puolustusmenoista, vaan myös poliittisesta toimintakyvystä. EU voi olla arvostettu toimija vain, jos se saavuttaa kyvyn tehdä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat päätöksensä määräenemmistöllä.
