Kokoomuksen kansanedustaja Saara-Sofia Sirénin mukaan lähisuhdeväkivalta on suomalaisen yhteiskunnan häpeäpilkku. Sirén viittaa viime aikoina julkisuudessa käytyyn keskusteluun henkirikoksista, joiden taustalla epäillään olevan lähisuhdeväkivaltaa.
– Naisten kokema lähisuhdeväkivalta on arkipäivää Suomessa. Arviolta kolmannes suomalaisista naisista on joskus joutunut entisen tai nykyisen kumppaninsa tekemän väkivallan kohteeksi. Pahimmassa tapauksessa lähisuhdeväkivalta johtaa uhrin kuolemaan. Tähän on pystyttävä puuttumaan nykyistä paremmin, vaatii eduskunnan feministiryhmän puheenjohtajana toimiva Sirén.
Euroopan perusoikeusviraston vuonna 2014 julkaiseman selvityksen mukaan entisen tai nykyisen kumppaninsa tekemän väkivallan kohteeksi joutui suomalaista naista useammin vain tanskalainen tai latvialainen nainen.
– Suomi on saanut lukuisia huomautuksia siitä, että naisten kohtaaman lähisuhdeväkivallan kitkemiseksi tarvitaan toimia. Kuluvalla hallituskaudella on otettu tärkeitä askeleita eteenpäin muun muassa lisäämällä turvakotipaikkoja ja väkivallan uhreille suunnattuja matalan kynnyksen palveluita. Viimeaikaiset traagiset tapahtumat kuitenkin osoittavat, että tehtävää on vielä paljon, Sirén sanoo.
Istanbulin sopimus tuli voimaan Suomessa vuonna 2015. Kyseessä on Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Sopimus velvoittaa Suomea korjaamaan puutteet naisiin kohdistuvan väkivallan uhreille suunnattavissa palveluissa.
– Julkisissa palveluissa on oltava osaamista ja resursseja tarttua epäilyihin lähisuhdeväkivallasta. Tämä tulee huomioida koulutuksessa ja viranomaisyhteistyössä, sanoo Sirén.
– Yhtenä selkeänä edellytyksenä saumattomalle moniammatilliselle yhteistyölle on toimiva tiedonvälitys. Esimerkiksi lastensuojeluun liittyen tarkennettavaa on myös lainsäädäntötasolla. Selkeä työnjako ja hyvä koordinaatio eri toimijoiden kesken mahdollistavat toiminnan tehokkuuden.
Sirénin mukaan myös turvakotipaikkojen määrää on edelleen kasvatettava.
– Ei voi olla niin, että apua hakevia joudutaan käännyttämään ovelta. Tulee myös huolehtia riittävästä tuesta ja ohjauksesta eteenpäin tapauksissa, joissa turvakoti on täynnä. Pelkkä suunnan osoittaminen ei riitä. Liian usein hakijan mieli muuttuu, jos turvan etsiminen muuttuu hankalaksi, Sirén huomauttaa.
