Avunantoa koskevan lain laimeat muotoilut ovat professorin mielestä leimallisia Ruotsin ja Suomen puolustusyhteistyön nykytilalle. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Ruotsin Suomea koskevista kirjauksista huolestuttiin – ”vakava asia”

Sotilaallisen yhteistyön nykytaso on professori Hain Rebasin mielestä riittämätön.

Ruotsissa saavutettiin lokakuussa poliittinen yhteisymmärrys puolustusmenojen tuntuvasta kasvattamisesta. Vuosina 2021–25 toteutettava 27 miljardin kruunun lisäys merkitsee puolustusministeri Peter Hultqvistin mukaan noin 40 prosentin tasokorotusta puolustusbudjettiin ensi kertaa sitten 1950-luvun.

– Ruotsin uusi puolustuspanostus ilahduttaa kaikkia vapauden ystäviä, kirjoittaa emeritusprofessori Hain Rebas ruotsalaisen ajatushautomo Frivärldin tuoreessa artikkelissa.

–  Siihen sisältyy myös yhteistyön tiivistäminen Suomen kanssa. On helppo ymmärtää miksi – vilkaisu kartalle riittää. Ruotsi ja Suomi kykenisivät yhdessä turvaamaan suuren osan Itämeren alueesta edellyttäen, että Ruotsin puolustusvoimat varustetaan vahvoin resurssein niin kuin nyt on tapahtumassa, Rebas toteaa.

Rebas on toiminut muun muassa Viron puolustusministerinä ja presidentti Lennart Meren neuvonantajana. Viron neuvostomiehityksen aikana historiantutkijana pääosan työurastaan tehnyt Rebas eli maanpaossa Ruotsissa.

Erikoisia sanavalintoja

Vaikka yhteistyö Suomen ja Ruotsin välillä on kehittynyt lupaavasti, Ruotsin valtiopäivien syyskuussa hyväksymää lakia maiden keskinäisestä sotilaallisesta avunannosta Rebas pitää osittain ongelmallisena. 

– Se koostuu kuudesta pykälästä, joista useimmat – peräti viisi kuudesta – käsittelevät Suomen apua Ruotsille sodassa tai sodan uhatessa. Jokseenkin merkillisesti vain yksi pykälä koskee Ruotsin mahdollista apua Suomelle, hän toteaa.

– Siinä sanotaan, että Ruotsin hallitus SAA tukea Suomea asevoimin, mutta vain sillä edellytyksellä, että (1) Ruotsi ei itse ole sodassa ja (2) että Suomen alueella ei ole käynnissä aseellista konfliktia. 

Rebasin mielestä on erikoista, että lain mukaan Ruotsi siis voi lähettää joukkoja Suomen avuksi, mutta sen ei tarvitse niin tehdä, ja silloinkin joka tapauksessa vain rauhan aikana.

– Niin pian kuin Suomen ja Venäjän rajalla tai ilmatilassa sen yläpuolella roihahtaa, Ruotsi voikin sitten jälleen rauhassa keskittyä omiin asioihinsa, hän sivaltaa.

Kohti puolustusliittoa

Avunantoa koskevan lain laimeat muotoilut ovat Rebasin mielestä leimallisia Ruotsin ja Suomen puolustusyhteistyön nykytilalle, ja sama koskee poliittista ilmapiiriä Pohjanlahden molemmin puolin. 

– Ja juuri se on tässä yhteydessä vakava asia, hän sanoo.

Koska merkkejä turvallisuustilanteen lientymisestä ei ole näköpiirissä, Ruotsin varustautumisella ja puolustusyhteistyön tiivistämisellä Suomen kanssa on hänen mukaansa erityisen tärkeä merkitys. Jotta yhteistyössä voidaan edetä riittävän pitkälle, tarvitaan hänen mukaansa tuntuvasti nykyistä suurempaa panostusta Pohjanlahden ylittävän kanssakäymisen ja yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistamiseen.  

– Vasta sitten, kun yhä laajemmat ihmisryhmät molemmilla tahoilla kokevat luonnolliseksi ja lähes kodikkaaksi kulkea edestakaisin yli Suomenlahden, on puolustusliitolla mahdollisuus onnistua. Juuri sitä kohti meidän on kuitenkin ponnisteltava, hän toteaa.

Tulevaisuudessa Suomi ja Ruotsi voisivat hänen mukaansa muodostaa vakautta luovan solmukohdan, joka turvaisi demokratiaa, rauhaa ja vapautta myös laajemmin koko Itämeren alueella.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt