Ruotsalaiset erikoisjoukkojen sotilaat kuvailevat Kabulin lentokentän kaoottista evakuointia ”tehtäväksi, joka piti” hoitaa. Heistä operaatiossa oli epätavallisinta sen saama suuri mediahuomio.
Peitenimillä Oskar ja Samuel esiintyvät sotilaat kertovat Ruotsin puolustusvoimien julkaisemassa artikkelissa kokemuksistaan kentällä.
– Itkevien lasten, nuorten naisten ja muiden pelastaminen tuntuu hyvältä. Halusimme pelastaa niin monia kuin mahdollista. Jälkikäteen tajuan tämän saaneen meidät ottamaan riskejä, Samuel toteaa.
Ruotsin operaatio kesti kaikkiaan kymmenen päivää. Siinä Afganistanista evakuoitiin Ruotsiin noin 1[nbsp]100 ihmistä. Heistä kolme neljäsosaa oli naisia ja lapsia.
Oskarin ja Samuelin mukaan vaaratilanteilta ei vältytty. Ruotsalaiset toimivat tuhoisan terrori-iskun kohteena olleella lentokentän Abbey-portilla. He olivat itsemurhapommin räjähtäessä noin sadan metrin päässä ja kiiruhtivat paikalle heti.
– Minulla on sairaanhoitajataustaa, joten aloin etsiä haavoittuneita, jotka eivät huuda. Heillä on yleensä pahimmat vammat, Oskar kertoo.
Ruotsalaiset näkivät pian vaikeasti haavoittuneen Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaan. Oskarin mukaan miehen pulssi ja hengitys olivat heikkoja. He nostivat amerikkalaissotilaan ajoneuvoonsa ja syöksyivät viemään häntä parempaan hoitoon.
– Valitettavasti hän kuoli vammoihinsa matkalla sairaalaan. Tämän jälkeen ruotsalaiset pysyivät haavoittuneiden sidontapaikalla ja auttoivat sinne tulevia loukkaantuneita, Oskar sanoo.
Iskussa sai surmansa ainakin 180 ihmistä. Heistä 13 oli amerikkalaisia sotilaita.
”Voimakeinot käytössä”
Ruotsalaisten mukaan tilanne kentällä oli muuttunut entistä aggressiivisemmaksi ja kaoottisemmaksi jo terrori-iskun alla.
Sotilaat kertovat joutuneensa käyttämään voimakeinoja kentälle tunkeutuneita ja ruotsalaisiin koneisiin asiatta pyrkiviä vastaan. Sotilaat kertovat, että Ruotsin koneeseen yritti ujuttautua myös Ruotsista aiemmin karkotettuja henkilöitä. Heidät kuitenkin poistettiin koneesta ja vietiin kentän ulkopuolelle.
Riskialttiin tehtävän kuvaillaan päättyneen parhaalla mahdollisella tavalla. Ruotsalaisille työskennellyt tulkki oli eksynyt perheestään kentän kaaoksessa ja viimeisen evakuointilennon aika oli käymässä vähiin.
Samuel kertoo yrittäneensä toisen ruotsalaissotilaan kanssa viimeisen kerran löytää miehen vaimon ja seitsemän lasta.
– Ajoimme auton kentän alueelle, jolla odotti ainakin 1[nbsp]000 afgaania. Se oli kuin olisi etsinyt neulaa heinäsuovasta. Huusimme hänen nimeään ja näytimme Ruotsin lippua taskulampulla, koska oli yö, hän jatkaa.
Juuri kun sotilaat olivat aikeissa luovuttaa, saapui joku kertomaan tunnistavansa sotilaiden huutaman nimen. Pian he yhyttivät äidin nukkumasta huovan alla seitsemän lapsensa kanssa.
– Kannoimme lapset panssaroidun automme takapenkille, panimme äidin istumaan eteen ja laitoimme stereot päälle lasten suureksi riemuksi. He olivat viimeiset, jotka evakuoimme.