Ruotsin koronastrategia on todella auttanut maan taloutta selviämään epidemiasta, mutta sen hinta on ollut ihmishengissä mitattuna liian suuri, ekonomisti Lars Calmfors arvioi.
– Me pelastimme taloutemme, mutta liian moni kuoli, Calmfors summaa Washington Postin näkökulma-kirjoituksessaan.
Tukholman yliopiston kansainvälisen talouden emeritusprofessori Calmfors on Ruotsin arvostetuimpia ja vaikutusvaltaisimpia taloustieteilijöitä. Hänen mukaansa Ruotsin koronastrategia on usein ymmärretty väärin maan rajojen ulkopuolella.
– On totta, ettei hallitus koskaan pannut toimeen muodollisia sulkutoimia ja että päiväkodit ja koulut pysyivät auki. Kansanterveysviranomainen on kuitenkin suositellut painokkaasti muun muassa sosiaalista eristystä, etätöitä ja tarpeettoman matkailun välttämistä. Näitä kunnioitettiin laajasti, Lars Calmfors listaa.
Hän muistuttaa, että yli 70-vuotiaita oli lisäksi kehotettu välttämään kohtaamisia ja että vierailut vanhainkoteihin kiellettiin. Yli 50 hengen kokoontumisia ei myöskään saanut järjestää. Pitkä kesäloma ja mökkeily saattoivat hänen mielestään lisäksi toimia eräänlaisena epämuodollisena yhteiskunnan sulkuna.
Emeritusprofessorin mukaan strategian taustalla olevaa ajattelua on silti ollut vaikea seurata Ruotsissakin. Hän soimaakin kansanterveysviranomaisen haluttomuutta selittää tehtyjä valintoja.
– Viranomaiset eivät selittäneet, miten taloutta ja kansanterveydellisiä näkökohtia punnittiin tai tehtiinkö valintoja laumasuojaa tavoitellen vai perustuen siihen, että tiukkojen rajoitusten pelättiin olevan kestämättömiä.
Lars Calmforsin mukaan Ruotsin koronastrategia lähti virhearvioista, joissa liioiteltiin taudin leviämistä ja oireettomien tartuntojen määrää. Tämä näkyi niin verrattain myöhään annetuissa matkailijoiden ohjeissa kuin puutteellisessa testauksessa ja jäljityksessäkin.
Omassa sarjassa pohjoisessa
Ruotsin bruttokansantuotteen on laskettu supistuneen tänä vuonna kesäkuuhun mennessä 8,5 prosenttia. Työttömyysasteen taas arvioidaan kasvavan jopa 10 prosenttiin ensin vuoden alkuun mennessä.
Vaikka BKT:n lasku onkin ollut Ruotsissa pienempää kuin esimerkiksi eteläisessä Euroopassa, Britanniassa, Tanskassa tai Saksassa, on koronaepidemian isku silti ollut Lars Calmforsin mukaan kovempi kuin Suomessa tai Norjassa.
Taloustieteilijä varoittaa kuitenkin vetämästä talousluvuista liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä- Calmfors muistuttaa, että talouden rakenteissa on maakohtaisia eroja. Esimerkiksi matkailualan merkitys on Ruotsissa paljon pienempi kuin vaikkapa Espanjassa tai Italiassa.
– Tästä huolimatta Ruotsin pehmeä lähestymistapa pienemmillä muodollisilla rajoituksilla vaimensi todennäköisesti pandemian talousvaikutuksia, hän arvioi.
Hintaa hän pitää silti liian suurena.
Norjassa koronavirukseen on menehtynyt 52 ihmistä miljoonaa kohden. Suomessa luku on 64 ja Tanskassa 118. Ruotsissa virukseen kuolleita on tähän mennessä ollut puolestaan 581 miljoonaa asukasta kohden.
Miljardit ja ihmishenget
Lars Calmfors esittää kirjoituksessaan karkean arvion Ruotsin tekemien valintojen hyödyistä ja haitoista.
Jos lähdetään siitä, että Ruotsin malli on vähentänyt BKT:n supistumista yhdellä prosenttiyksiköllä, puhutaan hieman alle viiden miljardin euron ”voitosta”. Calmforsin mukaan muiden Pohjoismaiden lukujen perusteella voidaan olettaa, että valinta tarkoittaa samalla karkeasti noin 5[nbsp]000 lisäkuolemaa. Ruotsin liikenneturvallisuusviranomainen puolestaan määrittää omissa ratkaisuissaan ihmishengen tilastolliseksi arvoksi noin neljä miljoonaa euroa. Tällä laskutavalla puhuttaisiin siis laskennallisesti noin 20 miljardin euron menetyksestä.
Lars Calmfors myöntää, että elämän ”hintaa” pitäisi koronaviruksen kohdalla laskea alemmas, koska valtaosa tautiin menehtyneistä on ollut vanhuksia, joilla elinvuosia on jäljellä vähemmän.
– Tasatilanne saavutetaan laskelmassani, jos keskimääräisen ihmishengen hinta pannaan noin miljoonaan euroon. Jotta Ruotsin lähestymistapa olisi ”voitollinen”, pitäisi keskimääräisen ihmishengen hinta määrittää tätä alemmas, hän kirjoittaa.
Tätä hän ei pidä kestävänä.
Emeritusprofessorin mukaan tarvittaisiin laajempi analyysi, jossa otettaisiin huomioon niin koronapotilaille tulevaisuudessa koituvat terveysseuraukset, muun terveydenhoidon ongelmat kuin myös mitä hyötyä on normaalimman elämän säilyttämisestä ja siitä, että useampi ihminen saadaan pidettyä työmarkkinoilla.
– Jopa yksinkertainen laskelma, jossa keskitytään vain kuolemiin, viittaa kuitenkin siihen, että Ruotsin niin kutsutun ”strategian” hinta oli liian korkea, Calmfors arvioi.
