Ruotsissa käytävä keskustelu kansallisen puolustuksen tilasta on jatkunut syksyn mittaan vilkkaana. Kun huomio kohdistui aiemmin erityisesti Gotlantiin ja eteläiseen Itämereen, asiantuntijoiden puheenvuoroissa korostuu nyt entistä voimakkaammin myös maan pohjoisimpien osien haavoittuvainen asema.
Norrbottenin rykmentin komentajana toimiva eversti Jonny Lindfors arvioi äskettäisessä artikkelissaan Napapiirin pohjoispuolisten alueiden roolin Venäjän kannalta selvästi Itämerta keskeisemmäksi. Hän totesi alueen muodostavan tällä hetkellä suhteellisen laajan sotilaallisen tyhjiön.
Tällä viikolla herättelijöihin liittyi myös Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun entinen rehtori ja kuninkaallisen sotatieteellisen akatemian jäsen Karlis Neretnieks.
– Norlannin pohjoisosan merkitys on yhteydessä Kuolan niemimaalla sijaitseviin Venäjän lento- ja laivastotukikohtiin, eläkkeellä oleva kenraalimajuri Neretnieks toteaa Altinget-verkkosivustolla julkaistussa mielipidekirjoituksessaan.
Myös pääosa Venäjän ydinasein varustetuista sukellusveneistä operoi hänen mukaansa juuri Kuolasta käsin, ja Venäjä on valmis suojaamaan niiden toimintaa kaikin mahdollisin keinoin. Sama koskee Venäjän ilmavoimien koneita ja laivaston aluksia, joiden tehtävänä olisi estää Natoa siirtämästä täydennysjoukkoja ja -kalustoa Yhdysvalloista Atlantin yli Eurooppaan.
– Ilmapuolustusjärjestelmän siirtäminen Pohjois-Ruotsiin lisäisi Venäjän ilmapuolustusvyöhykkeen syvyyttä 500 kilometrillä, Neretnieks huomauttaa.
Jos venäläisjoukkojen eteneminen ulottuisi Ruotsin pohjoisosien kautta Pohjois-Norjaan, Nato menettäisi tärkeitä tukikohtia, joista käsin olisi mahdollista vaikuttaa Natoon ja Ruotsiin kohdistuvia Venäjän ilma- ja sukellusveneoperaatioita vastaan.
– Venäjän perusteet hyödyntää Ruotsin aluetta myös pohjoisessa ovat vahvat, Neretnieks kiteyttää.
Uhka Tukholmasta etelään
Vaikka Ruotsin pohjoisimpien osien strateginen asema on saattanut jäädä liian vähäiselle huomiolle, ei myöskään Itämeren sotilaallinen merkitys ole Neretnieksin mielestä ainakaan vähentynyt. Venäjää kiinnostavat hänen mukaansa erityisesti Gotlannin saari sekä rannikkoalue, joka ulottuu Tukholmasta Öresundiin.
– Syy Etelä-Ruotsin rannikon tuntumassa olevien alueiden miehittämiseen kytkeytyy Naton edellytyksiin puolustaa Baltiaa, Neretnieks sanoo.
Kyetäkseen puolustamaan Viroa, Latviaa ja Liettuaa Naton on hänen mukaansa voitava käyttää vähintään Ruotsin ilmatilaa, mieluiten myös maa- ja merialuetta. Tämän tietävät hyvin myös venäläiskenraalit omien karttapöytiensä äärellä.
– Miehittämällä osia Etelä-Ruotsista, esimerkiksi Gotlannin ja Blekingen ja sijoittamalla sinne pitkän kantaman ilma- ja meritorjuntaohjuksia luotaisiin eräänlainen muuri, jonka läpi Naton olisi murtauduttava kyetäkseen toimimaan Baltiassa, Neretnieks toteaa.
Blekingessä sijaitsee muun muassa Ruotsin meripuolustuksen kannalta keskeinen Karlskronan laivastotukikohta.
Hidastamalla Naton täydennysjoukkojen siirtymistä Baltiaan Venäjä kykenisi Neretnieksin arvioin mukaan todennäköisesti voittamaan riittävästi aikaa varmistaakseen sotatoimille asettamiensa tavoitteiden saavuttamisen.
– On äärimmäisen epätodennäköistä, että Ruotsi onnistuisi pysyttäytymään Itämeren alueella syntyvän konfliktin ulkopuolella, hän tähdentää.
