Ruotsin Norlannissa maanantaina käynnistyvään Northern Wind 2019 -sotaharjoitukseen osallistuu ruotsalaisjoukkojen lisäksi useita tuhansia sotilaita Norjasta, Britanniasta ja Yhdysvalloista. Myös Suomen puolustusvoimat on mukana harjoituksessa yli 1[nbsp]500 sotilaan ja 500 ajoneuvon voimin.
Ruotsin maavoimien yhteensä 10[nbsp]000 henkilön vahvuista pääsotaharjoitusta kohtaan osoitettu merkittävä kansainvälinen kiinnostus liittyy Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun entisen rehtorin, kenraalimajuri evp Karlis Neretnieksin mielestä viime kädessä Atlantin meri- ja ilmayhteyksien turvaamiseen.
– Saattaa vaikuttaa paradoksaaliselta, että Norrbottenissa järjestettävällä harjoituksella on tekemistä Atlantin kanssa, mutta selitys sille ei ole erityisen monimutkainen, puolustuskeskusteluun aktiivisesti osallistuva Neretnieks toteaa tuoreessa blogikirjoituksessaan.
– Naton aloitettua uudelleen Eurooppaa koskevan puolustussuunnittelunsa sen jälkeen, kun Venäjä oli vuonna 2014 liittänyt itseensä Krimin, täydennyskuljetukset USA:sta ovat palanneet Euroopan puolustuksen elintärkeäksi komponentiksi juuri niin kuin kylmän sodan aikana. Siksi Venäjällä on nyt, kuten silloin, vahvat perusteet kyetä näiden kuljetusten torjumiseen mahdollisessa konfliktissa Natoa vastaan, hän sanoo.
Hän uskoo Venäjän pyrkivän tällaisessa tilanteessa käyttämään Suomen ja Ruotsin ilmatilaa sekä maa-alueita toimintaan Norjassa sijaitsevia Naton tukikohtia vastaan. Tätä puoltaisi myös Venäjän omien Kuolan niemimaalla olevien tukikohtien puolustuksen varmistaminen.
– Pohjoisen Skandinavian suurten osien tai koko alueen haltuunotosta tulee siten Venäjän kannalta ratkaiseva intressi mahdollisessa konfliktissa Natoa vastaan. Naton kannalta on vastaavasti yhtä tärkeää estää Venäjää valtaamasta suuria osia alueesta, Neretnieks arvioi.
Koordinoitua puolustusta
Jos sotilaalliset jännitteet lännen ja Venäjän välillä edelleen lisääntyvät, Neretnieks pitää mahdollisena, että Venäjä tuntisi houkutusta ”lainata” tiettyjä Suomelle ja Ruotsille kuuluvia alueita muodostaakseen puskurivyöhykkeen Kuolan suojaksi jo ennen suurvaltakonfliktin puhkeamista.
– Suomella ja Ruotsilla on siksi vahva oma intressi Northern Windin ja muiden samankaltaisten harjoitusten avulla parantaa edellytyksiä yhteisoperaatioihin pohjoisessa Skandinaviassa, hän toteaa.
Nykyoloissa pohjoisen Skandinavian maapuolustus lankeaa Neretnieksin mukaan käytännössä Suomen armeijan harteille. Sen varaan Ruotsin ei kuitenkaan kannata tuudittautua, kenraali varoittaa.
– Meidän ei pidä rakentaa itsellemme minkäänlaisia illuusioita siitä, kuinka paljon Suomi on valmis ja kykenee pohjoiseen panostamaan. Suomi tulee aina priorisomaan maan eteläisten alueiden puolustusta. Totta kai Suomi tulee myös ponnistelemaan merkittävästi puolustaakseen Suomen Lappia, mutta epävarmempaa on, katsooko Helsinki tehtäväkseen puolustaa pohjoista Ruotsia ja siten myös pohjoista Norjaa, Neretnieks päättelee.
Hänen johtopäätöksensä on, että alkava Northern Wind on tosiasiassa huomattavasti tärkeämpi harjoitus, kuin miltä ensi näkemältä saattaa vaikuttaa.
– Se antaa Venäjälle selvän signaalin siitä, että Pohjoismaat ovat tiedostaneet pohjoisen Skandinavian merkityksen myös Atlantin yhteyksien kannalta. Riski kohdata Suomen, Ruotsin ja Naton koordinoitua vastarintaa nostaa hyökkäyksen kynnystä.
Ruotsilla on tässä asetelmassa Neretnieksin mielestä kolmitahoinen tehtävä: sen on puolustettava omaa aluettaan, suojattava Norjan selustaa ja kyettävä antamaan apua Suomelle.
