Ruotsalaisen ulkopoliittisen ajatuspaja Frivärldenin puheenjohtaja, ex-kansanedustaja Mats Johansson kirjoittaa ravistelevasti Suomi-dilemmasta Svenska Dagbladetissa.
Hän kysyy kirjoituksensa Natodebatten: Dags att säga hejdå, Finland? otsikossa, onko aika sanoa Suomelle hyvästit Nato-keskustelussa.
Kirjoituksessa mainitaan ensin ”punavihreiden puolustusministeri” Peter Hultqvistin vierailu Suomessa.
– Se herättää kysymyksen, eikö kuilun Nato-keskustelumme välillä pitäisi johtaa siihen, että toivomme Suomelle onnea omin päin, huolimatta yhteisestä vastustajasta.
Johanssonin mukaan ”Wallström-doktriini” on rakentunut sille, että liittolaisuus suojelee hyökkäykseltä. Tätä ajatusta hänen mukaansa vaalivat vasemmistotraditionalistit, joiden mukaan kunhan vain pysymme poissa Nato-yhteistyöstä, pelastumme. ”Hultqvist-doktriinissa” sen sijaan on kovempi pohja uskottavasta puolustuksesta.
– Eikä sellaista puolustusta enää ole, vielä vähään aikaan – ja tuskin koskaan Naton ulkopuolella.
Mats Johansson viittaa Viron turvallisuuspalvelun raporttiin siitä, ettei Venäjä kunnioittaisi konfliktin tullen Suomen ja Ruotsin liittoutumattomuutta. Hän mainitsee ensi vuoden suurimman sotilasharjoituksen Ruotsissa 20 vuoteen ja Natoa muistuttavan ”musketöörisopimuksen” (yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta) eli Lissabonin sopimuksen.
– Vai aikooko Suomen hallitus eripuran tullessa julistaa ”neutraliteetin” kaikkia ja kaikkea vastaan? ”Suomi puolustaa omaa maataan eikä anna puolustusvelvoitteita kenellekään toiselle” – niin kuuluu Niinistö-doktriini, minkä arvoinen se sitten onkin, Johansson piikittelee.
Hänen mukaansa ruotsalainen näkökulma Venäjän uhkaa kohtaan on toinen, josta kertoivat Hultqvistin puheet Suomessa Venäjän uhasta.
Suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa päiväjärjestyksessä ei Peter Hultqvistin mainitsema transatlanttinen yhteistyö ole Mats Johanssonin mielestä korkealla presidenttien Vladimir Putin ja Sauli Niinistö kesän tapaamisen jälkeen.
– Sitä vastoin (Suomessa) on syntynyt sisäpoliittinen kiista suomalais-amerikkalaisesta harjoituksesta, Johansson huomauttaa.
– Se siis puheista ruotsalais-suomalaisesta liitosta. Tuli yhä selvemmäksi että irtautuminen Suomesta tekisi ruotsalaiselle Nato-keskustelulle palveluksen; meidän pitää ensi sijassa katsoa omien kansallisten intressiemme perään eikä vetää vastahakoista ja hajallaan olevaa Suomea mukaan laajempaan yhteistyöhön, hän toteaa johtopäätöksekseen.
