Hereford karjaa. LEHTIKUVA/RONI REKOMAA

Hannu Koivisto: Ruokakriisi on tulossa

Kirjoittajan mukaan koronakriisi aiheuttaa todennäköisesti ruoka- ja energiakriisin.

Ulkomailta tuodun ruuan osuus vähenee, ja se voidaan korvata ainoastaan kotimaisella tuotannolla. Jotta suomalainen elintarvikeketju jotenkin pärjäisi, ja ruokatuotannon rattaat pyörisivät, tarvitaan uudenlaisia toimia ja elvyttäviä kansallisia elementtejä. Koska Brysselissä ei katsota hyvällä perusteetonta sooloilua, Suomessa pitää olla valmiudet etsiä terävimmät muumit laaksosta puolustamaan omaansa.

Edesmennyt Pentti Linkola sanoi, että elinkelpoisen ja säilyvän yhteiskunnan ydin on ajasta aikaan maatalous, kansakunta on yhtä kuin maatalous.

Olisiko politiikkaa syytä arvioida elintarvikeketjun työpaikkojen ja kansakunnan huoltovarmuuden vuoksi uudestaan? Hallitusohjelman toimenpiteet keskittyvät lähinnä ympäristönhoidollisiin toimenpiteisiin.

Luonnonhaittakorvaukseen kertaluonteinen lisäys on 42 miljoonaa euroa 2020. Ympäristökorvaukseen 2019 hallitusohjelmassa on päätetty lisätä 88 miljoonaa euroa vuonna 2020. Varsinaisen elintarvikeketjun tukemista ollaan jopa heikentämässä.

Verotukselliset keinot saattaisivat olla pitkäjänteinen ratkaisu, josta hyötyisi myös kuluttaja. Tässä tilanteessa on korostetun tärkeää, että pidämme ruokatuotannon rattaat pyörimässä. Kaikkien ruokaketjun osien on kyettävä tuottamaan hyvinvointia paisti kansalle, myös itselleen.

Olemme siirtymässä vanhanaikaisesta EU-budjetista uudenlaisiin jakokohteisiin, ja maatalousbudjetti tulee pienenemään. Sen takia on aika varautua kansallisiin kestäviin ratkaisuihin.

Maatalouteen suunnatut suorat rahalliset tuet eivät ole pitkäjänteinen ratkaisu. Tukien ja avustusten tie on lyhyt, eikä se estäisi ruokakassin kallistumista. Muutamien miljoonien jakaminen 50 000 maatilalle tarkoittaisi taas satasta kahta tilaa kohti, yhden teurastetun sikapossun bruttohintaa.

Voisivatko analyytikot ruveta laskemaan verotuksellisia keinoja? Jos korkeaa verotusta hiukan kevennettäisiin, sillä olisi paljon hyviä vaikutuksia ja se lisäisi myös kulutusta.

Esimerkkejä voisi ottaa Saksan moniselkoisesta kansallisesta ruokatuotannon piilotukiviidakosta.

Saksan yleinen arvonlisäverokanta on 19%,  Suomen 24%. Ruuan alv on Saksassa 7%, samoin eläinrehujen. Suomessa vastaava vero on 14%.

Saksassa on myös erilaisia tuloverohelpotuksia, jotka kohdistuvat pienempiin tiloihin. Isompien tilojen vähennysoikeus alenee asteittain tilakoon suurentuessa. Saksalaiset osaavat luovia. Isoja tiloja oon pilkottu perheenjäsenten kesken. Saksassa maksetaan myös hyvin erikoisia eläinten hyvinvointikorvauksia, kuten leikkaamattoman saparon tuki.

EU antaa mahdollisuuden kansallisiin joustoihin, vaikka monet luulevat, että EU:n direktiivit ovat määrääviä. Mutta se ei ole totta, direktiivit ovat ainoastaan ohjeistavia. On löydyttävä tahtotila löytää sopivat kansalliset ratkaisut, jotka olisivat synkronoitu EU:n kanssa.

Nyt toimitaan ajattelemattomasti, jos valtio purkaa varmuusvarastojaan puoleen. Maalaisjärki sanoo, että kuuden kuukauden varmuusvarastot pitäisi tuplata.

Varmuusvarastojen purkaminen tarkoittaa markkinoiden kyllästymistä ja maataloustuotteiden hintojen laskua. Tämä taas johtaa viljelyhaluttomuuteen.

Jos valtio päättäisi nostaa varmuusvarastoja, se pystyisi samalla määrittelemään korkeamman hintatason. Tämä johtaisi hömppätukipeltojen siirtymistä ruokatuotantoon.

Jos ruokaa tulee liikaa, sitä voidaan myydä ruotsalaisille, joilla omaa ruokaa ei riitä syötäväksi kuin joka toiseksi päiväksi: Ruotsiin ruokaomavaraisuus on vain 50 prosenttia. Suomessa jalostettujen elintarvikkeiden kotimaisuusaste vuonna 2018 oli Elintarviketeollisuusliiton mukaan noin 82 prosenttia.

Hannu Koivisto

Hannu Koivisto

Hannu Koivisto on vapaa toimittaja Kurikasta.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt