Koronarokotusten viivästyminen vaivaa suomalaisia ja uhkaa rajusti taloutta. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Jussi Lähde: Rokotejärjestys on keskustelua kuoleman kanssa

Ihmiskunnan on kirjoittajan mukaan ollut aina helpompi jakaa oikeudenmukaisesti pahaa kuin hyvää.

Koronapandemia on etenemässä vaiheeseen, jossa itsekkyyden railot alkavat aueta kansakuntien sisällä ja niiden välillä.

Suomalainen korona on ollut poliittinen ilmiö. Kun kulkutauti puhkesi, hallituksen ministerit astuivat eturiviin televisiolamppujen lämpöön, tuon asemapaikan valtioneuvoston jäsenet ovat sittemmin pitäneet hanakalla otteella.

Edessä oleva keskustelu rokotusjärjestyksestä on siksi haastava. Tähän mennessä kaikki koronahoitoa koskevat päätökset ovat näyttäytyneet pääministeri Marinin ja koronaministeri Kiurun luotsaamilta. Kun kansalaiset pohtivat missä alueellisessa ja ammattiryhmiin jaotellussa järjestyksessä he ovat oikeutettuja rokotteeseen, katseet kääntyvät samaan parivaljakkoon. Tämä on poliittinen ja tieteellinen ongelma.

Rokottamisessa on kyse taudin torjunnasta, tehosta. Rokotejärjestyksen tulisi siksi palvella parhaalla tavalla kyseisen tavoitteen toteuttamista. Järjestys herättää paljon kysymyksiä.

Pitäisikö rokottaminen aloittaa alueilta, joissa tartuntaluvut ovat kaikkein korkeimpia ja uhka kansalaisten terveydelle on suurin? Monien mielestä kyllä. Mistä ikäluokasta rokotukset tulisi aloittaa?

Tulisiko riskiryhmäläisten jälkeen siirtyä rokottamaan baari-ikäistä nuorisoa sillä mitä todennäköisimmin heidän aktiivinen liikkumisensa on tämän hetken korkeiden tartuntalukujen takana? Moni näkee, että tämä merkitsisi holtittomuuden palkitsemista.

On olemassa suuri joukko ammattikuntia, jotka ainakin omasta mielestään ansaitsisivat rokotteen mahdollisimman nopeasti. On ammatteja, joissa henkilö joutuu puuttumaan muiden ihmisten elämään hetkillä, jolloin mahdollisesta korona-altistumisesta tai tartunnasta on turha kysellä. Poliisien, pelastusalan ammattilaisten ja sosiaalityöntekijöiden rokottaminen on varsin helppo nähdä tärkeänä.

Entäpä talouden pelastustyöntekijät, pitäisikö vientiteollisuuden myynnistä vastaavat henkilöt päästää välittömästi maailmalle rokotettuina? Kuntasektorilla on varmasti selkeä näkemys siitä, että oman työn hoitaminen olisi turvallisempaa rokotettuna. Opettajien sekä lasten ja nuorten harrastustoiminnan ohjaajien rokottamisen puolestapuhujia on suuri joukko.

Millainen olisi rokotusjärjestys, jos katsoisimme asiaa kulutuskysynnän vapauttamisen kannalta? Pitäisikö taiteen kuluttajat ja taiteilijat rokottaa mahdollisimman aikaisin jotta kipakat yhteiskunnalliset puheenvuorot muuttuisivat kansalaisten hyvinvointia parantaviksi arvokkaiksi esiintymisiksi? Vai olisiko kuitenkin parasta aloittaa festarikansasta, jotta tapahtumajärjestäjät pääsisivät ahdingosta?

Liikuntarajoitteisten ihmisten nostamista rokotusjonon kärkeen voidaan myös perustella. He ovat liikkuessaan muiden tekemien reitinvalintojen armoilla. Ihmisten ilmoille ei uskalla lähteä, kun ei tiedä milloin maskiton väki tulee hönkimään naamalle. Mielenterveystensä kanssa ahdongossa olevien olo varmasti helpottaisi, jos he saisivat rokotteen ensi tilassa.

Miksi edes keskustelemme asiasta. Eikä Suomen kaltaisen kehittyneen kansakunnan kannattaisi luottaa asiantuntija-arvioihin ja antaa tieteen parissa meritoituneen ryhmän päättää asiasta puolestamme?

Tämä olisi paljon helpompaa, jos valtakunnassa vallitsisi selkeä näkemys siitä kuka korona-asioista päättää ja minkä tiedon perusteella.

Rokotusjärjestykseen liittyvällä keskustelulla on pitkä vaikutus suomalaisen terveydenhoidon tulevaisuuteen. Keskustelun uskottavuus ja terveyteen liittyvän keskustelun yhteiskuntarauha tulevat vaikuttamaan mahdollisen sote-ratkaisun uskottavuuteen sekä edessä olevaan suureen vaiettuun keskusteluun siitä kuinka paljon yksittäisen suomalaisen eliniän pitkittämiseen on jatkossa mahdollista ja mielekästä käyttää. Kyse on kuolemasta.

Sitten sotavuosien Suomessa ei ole juurikaan käyty keskustelua elämästä ja kuolemasta. Tiede ja kansakunnan kasvava vauraus ovat mahdollistaneet sen, että kuolema on ollut jatkuvasti kauempana suomalaisten kintereiltä.

Rokotusjärjestyksestä käytävässä keskustelussa häivähtää noutajan viitta. Tästä syystä edessä on vakava ja vakavasti otettava keskustelu.

Toivon että poliittinen keskustelu ei syöksy käsittelemään rokotusvuoroja yhtä sekavana kuin mitä viime kuukausien poliittinen viestintä on paljastanut. Suomalaisia ohjataan nyt jonoihin tavalla, joka tulee väistämättä loukkaamaan eri ryhmien omanarvontuntoa. Samalla toivon, että erilaisten eturyhmien kellokkaat osaavat käyttäytyä arvokkaasti. Yhteiskunnallinen hajaannus on kulkutauti, jota vastaan ei ole rokotetta.

Jussi Lähde

Jussi Lähde

Kirjoittaja työskentelee akkumineraalien malminetsinnän ja kaivostoiminnan kehittämisen vastuullisuuden ja viestinnän parissa.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt