Verkkouutiset

Rohkeutta politiikkaan

BLOGI

Kari Häkämies
Kari Häkämies
Kari Häkämies on Varsinais-Suomen maakuntajohtaja.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Somen myötä niiden ihmisten määrä, jotka haluavat osallistua keskusteluun ja joilla on takataskussaan neuvo asiaan kuin asiaan, on kasvanut valtavasti. Uusissa mahdollisuuksissa ei sinänsä ole mitään pahaa. Päinvastoin, on hienoa, että ihmiset pääsevät sanomaan mielipiteensä, olkoonkin, että välillä läikkyy pahasti yli.

Aivan varma en kuitenkaan ole siitä, ovatko poliitikot yhtä ihastuneita nykymaailman avoimuuteen kuin ihmiset, jotka pääsevät räjäyttelemään tajuntaansa netissä montakin kertaa päivässä. Järkevän argumentaation esittäminen yhteiskunnallisessa keskustelussa on vaivalloista. Alas ampujat ilmestyvät kätköistään ennen kuin tolkullinen debatti on päässyt edes alkuun.

Kirjoitin joku viikko sitten kriittisen arvion perustuslakivaliokunnan sote-lausunnosta. Asiallista keskustelua syntyi puolesta ja vastaan. Mutta kun erään puolueen entinen toimitsija julkaisi kirjoituksen omille fb-kavereilleen, heräsi suoranainen raivo. Sivistynein arvio kuului: ”Tunnen miehen. Epäonnistunut kaikessa, mihin on elämässään ryhtynyt.” Itsestään selvää tuossa toisen aallon palautteessa oli se, että yksikään henkilö ei arvioinut kirjoittamaani artikkelia, vaan pelkästään henkilöäni.

Saamassani kohtelussa ei nykypäivän poliitikon mielestä ole varmaan yhtään mitään merkillistä. Se on kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen arkipäivää. Mutta oman kokemukseni pohjalta jäin miettimään, vaikuttaako potentiaalinen someraivo yhteiskunnalliseen menoon niin, että ei vaikeista asioista haluta keskustella tai niistä päättää, kun niskaan sataa takuuvarmasti perkeleitä.

Olin taannoin vierailulla Pöytyän kunnassa. Minulle esiteltiin hydrauliikka-alan perheyhtiö, joka työllistää toista sataa ihmistä. Keskustelimme työvoiman saannista. Nuori myyntijohtaja puhui siitä, kuinka kova kilpailu on osaavasta työvoimasta, varsinkin Varsinais-Suomessa, jonka talouskehitys on valtavassa kasvussa. Paluumatkalla kuuntelin radiota, jossa valiteltiin, että Varsinais-Suomessa on kymmeniä tuhansia työttömiä, vaan töitä ei ole. Pakosta ajattelin, kuinka samasta asiasta voi samassa maakunnassa oli kaksi niin erilaista totuutta.

Mutta ehkä kyse on juuri siitä, että asioista ei uskalleta leiman saamisen pelossa puhua niiden oikeilla nimillä. Suomalaisista 20-24 vuotiaista pelkän peruskoulun on käynyt kuudennes ikäluokasta. Selvää on, että ei esimerkiksi Varsinais-Suomen työvoimapula helpotu siitä porukasta, jolla ei ole minkäänlaista koulutusta. Mutta uskaltaako hyvinvointiyhteiskuntamme tällaisen kohtaanto-ongelman edessä toimia niin kuin pitäisi. Vastaus on helppo: ei uskalla ja ongelma sen kuin vain pahenee.

Ja kun tietyt työpaikat eivät täyty suomalaisilla, tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa. Mutta kovin harva siitä uskaltaa puhua. Sana ulkomaalainen on Suomessa edelleen tunteita herättävä. Tänne töihin tuleva rinnastetaan helposti turvapaikka-shoppaajaan jopa väkivaltaisuuksiin syyllistyvään konnaan.

En tohdi väittää, että somessa käytävä keskustelu ohjaisi ainakaan poliitikkojen enemmistöä. Mutta melkoinen paradoksi syntyy siitä, että nettiraivoajat ja nykyjournalismi ovat aika lailla samalla asialla. Yhdistävä tekijä on uuden vastustaminen. Paras tai kamalin esimerkki on käyty sote-keskustelu. Yhtäkkiä monella tavalla rapautunut perusterveydenhuoltomme onkin loistava juttu, eikä kaipaa uudistamista.

Rohkeutta on tapana ihailla, mutta vaaleissa sellaiselle ihmiselle voi käydä heikosti. Silti siihen pitää kannustaa.

 

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)