Risto Siilasmaa sanoo Helsingin Sanomille, ettei hän halua lietsoa vastakkainasettelua edeltäjänsä Jorma Ollillan kanssa. Hän haluaa kuvata joitakin tapahtumia sen takia, että muut voisivat ottaa opiksi Nokian kriisistä ja uudistumisesta.
Siilasmaan mielestä yrityksen johtamisessa ja ihmisten kohtelemisessa on rajoja, joita ei pitäisi ylittää. Siilasmaan mielestä Ollila ylitti hallituksen puheenjohtajana kaikki kohtuuden rajat raivotessaan karkeasti. Hänen lokakuussa julkaistavassa kirjassaan on niistä esimerkkejä.
Siilasmaan mukaan toistuvilla raivokohtauksilla Ollila piti yllä pelon ilmapiiriä, joka oli Siilasmaan mielestä yksi syy puhelinliiketoiminnan romahdukseen.
– Kyseenalaistaminen oli kiellettyä, tietoa ongelmien perimmäisistä syistä pantattiin ja vaikeiden kysymysten esittäjä leimattiin riidanhaastajaksi, Siilasmaa luettelee.
Kaikki kirjassa olevat asiat on Siilasmaan mukaan tarkistettu moneen kertaan muistiinpanoista, asiakirjoista ja välikohtauksissa läsnä olleilta.
Siilasmaa kertoo kirjassaan Nokian johtamisen ongelmista, joista yksi oli pelko puhua ongelmista.
– Jos yhtiö on alallaan maailman suurin, sillä on eniten rahaa, suurimmat tutkimus- ja tuotekehityspanostukset, mutta siitä huolimatta se häviää kilpailun, ei voi olla kysymys mistään muusta kuin johtamisongelmasta, Siilasmaa sanoo.
Pelolla johtaminen aiheutti Siilasmaan mielestä sen, että Ollilan valtakaudella huonoista uutisista vaiettiin ja tietoa ongelmista pimitettiin.
Jorma Ollilan mielestä Siilasmaa on väitteillään ylittänyt kohtuuden ja hyvän maun rajat. Hänen mukaansa Siilasmaan väitteet ovat kärjistettyjä tai ne eivät pidä paikkansa.
Ollila sanoo Helsingin Sanomille, ettei hän yhdy väitteeseen pelon ilmapiiristä?
– Vuonna 1994 aloitetuissa henkilöstökyselyissä ei ole mitään merkkejä pelon ilmapiiristä. Ei sitä asiaa suoraan kysytty, mutta se olisi tullut esille, jos väite pitäisi paikkansa. Kuulostaa hyvin jälkijättöiseltä leimaamiselta.
– Nokiassa kukaan ei ole repinyt hiuksia päästään eikä todennut, että työskentely kanssani olisi ollut mahdotonta. Vuodesta 1992 kävin operatiivisen johdon kanssa yleensä kaksi kertaa vuodessa keskustelun henkilösuhteista. Suorat puheeni ja temperamenttini ovat olleet hyvin tiedossa, ja niistä on keskusteltu avoimesti, mikä on aina kuulunut Nokian kulttuuriin, Ollila kertoo.
