Tästä voi päätellä, että hallitus ei pidä järjestäytynyttä ja vakavaa rikollisuutta minkäänlaisena ongelmana. Mihinkään se ei ole kuitenkaan hävinnyt, vaan pikemminkin lisääntynyt.
Julkisuudessa on kerrottu liivijengi United Brotherhoodin ja sen alajärjestön Bad Machinen yhteiskunnalle vahingollisesta toiminnasta, muun muassa huume- ja väkivaltarikoksista sekä viranomaisten painostuksesta. Ulkomaalaistaustaisista jäsenistä koostuva Satudarah-liivijengi on rantautunut Suomeen ja eivätkä Helvetin Enkelitkään ole mihinkään kadonneet. Ulkomaalaistaustaisia jäseniä on rikollisjärjestöissä entistä enemmän.
Liivijengit eivät suinkaan ole ainoita järjestäytyneen rikollisuuden ryhmiä Suomessa. Huumeorganisaatioita ei läheskään aina johdeta näyttävästi jengiliiveihin pukeutuneena. Niiden toiminta ei ole niin näkyvää ja mediaseksikästä kuin avoimesti rikollisjärjestöiksi tunnustautuvien ryhmien, mutta yhtä vahingollista se kuitenkin on. Jengeissä arvioidaan olevan vajaa tuhat jäsentä eli mistään pienestä uhkasta ei ole kysymys.
Valkokaulus- ja verkkorikollisuus on osa järjestäytynyttä rikollisuutta. Talousrikollisuus on sekin häikäilemätöntä toimintaa koko yhteiskuntaa vastaan. Yksittäisiin ihmisiinkin kohdistuva rikollisuus on usein kansainvälistä ja järjestäytynyttä. Uskon, että vanhuksilta rahaa huijaavat niin sanotut valepoliisit, pankkiautomaatteihin skimmauslaitteita asentavat rikolliset tai bisnesreviireistään taistelevat ”yrittäjät” voidaan luokitella tähän ryhmään kuuluviksi.
Mitä tahansa mopoporukkaa tai muutakaan järjestöä ei heppoisin perustein voi luokitella rikollisjärjestöksi. EU on määritellyt järjestäytyneen rikollisjärjestön kriteerit, joita on 11. Vähintään kuuden kriteerin on täytyttävä ennen kuin voidaan puhua rikollisjärjestöstä. Vaatimuksina ovat muun muassa, että sen jäseniä epäillään törkeistä rikoksista, se toimii pitkän ajan ja toiminnassa taloudellisen hyödyn ja/tai vallan tavoittelu on määräävä tekijä.
Aikaisemmilla hallituskausilla on järjestäytynyttä rikollisuutta torjuttu muun muassa lainsäädäntöä tiukentamalla. Rikoslakiin on säädetty rangaistuksen koventamisperusteena muun muassa vakavien rikosten tekeminen järjestäytyneen ryhmän lukuun. Anonyymi todistaminen ja todistajasuojeluohjelma on saatu viimeisenä EU-maana toimintaan Suomessa. Rikoksella hankitun taloudellisen hyödyn poisottamista rikoksentekijältä ja muulta henkilöltä on helpotettu. Myös ennaltaestäviä, pehmeitä keinoja on otettu käyttöön muun muassa JR-Exit- ja Radi-Exit -ohjelmien käyttöönoton myötä.
Lainsäädäntö ei ole kuitenkaan vielä valmis. Esimerkiksi rangaistuksen koventamisperusteita on kehitettävä ilmi tulleiden puutteiden takia. Itse olen jo vuosia vaatinut muun muassa jengitunnusten käyttökieltoa, omaa erillislainsäädäntöä järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan ja EU-kriteerit täyttävään rikollisryhmään kuulumisen kriminalisointia.
Rikollisuuden torjunta vaatii riittävät resurssit turvallisuus- ja oikeusviranomaisille. Edellisellä hallituskaudella, aikaisempien liian suurten leikkausten jälkeen muun muassa poliisikoulutus alkoi toimia täydellä teholla. Se olisi lisännyt poliisien määrän 7850 poliisimieheen, joka on ehdoton minimi. Antti Rinteen hallitusohjelmassa poliisien määräksi luvataankin yllättäen vain 7500. Eipä siitä järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan juurikaan poliiseja riitä, kun samalla painopisteeksi hallitusohjelmassa määrätään muun muassa raskaan liikenteen valvonta ja ennaltaehkäisy.
Järjestäytynyt rikollisuus on yhteiskunnan syöpä. Se pyrkii ulottamaan vaikutusvaltansa yhteiskunnan rakenteisiin ja päätöksentekojärjestelmään sekä horjuttamaan niitä. Sen torjunta ei voi pysähtyä neljäksi vuodeksi. Näyttää valitettavasti siltä, että Rinteen hallituksella ei ole tilannekuva hallussa eikä se jaa syvää huoltani järjestäytyneen rikollisuuden vahingollisuudesta.
