Venäjälle menossa olevia rekkoja Nuijamaan raja-asemalla Lappeenrannassa. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

”Rekkakuskit elävät rytmihäiriöiden sävyttämää arkea”

Rekkamiesten työtä leimaavat työrytmin ja työn ulkopuolisen elämän eritahtisuus.

Timo Aho selvitti asiaa väitöstutkimuksessaan, miten tiekuljetusalaa viime vuosikymmeninä ravisuttaneet taloudelliset, logistiset, teknologiset ja juridiset muutokset ovat muovanneet rekkamiesten työtä ja rekkamieheyttä.

– Rekkakuskin työtä tekevät miehet elävät eriasteisten sosiaalisten rytmihäiriöiden sävyttämää arkea, Aho toteaa tiedotteessa.

Rytmihäiriö tarkoittaa rekanajon työrytmin ja työn ulkopuolisen elämän välistä eritahtisuutta. Eritahtisuudesta johtuen rekkamiehillä on vaikeuksia osallistua yhteiskunnan ”normaalirytmiä” noudattaviin käytänteisiin, kuten säännöllisiin kellonaikoihin tapahtuviin harrastuksiin, perheen yhteisiin aktiviteetteihin ja muihin sosiaalisiin menoihin.

Tutkimuksen mukaan rytmihäiriöt tulevat esiin myös työn sisäisinä ajallisina epä- ja pakkotahtisuuksina. Tällöin ne ilmenevät kuljetusasiakkaiden aikataulujen ja lainsäädännöllisen rytmin yhteentörmäyksinä sekä logistiikan rytmin heittelyinä, häiriöinä ja kiivastumisena.

Lisäksi rekanajon lainsäädännöllinen rytmi aiheuttaa hankaluuksia joustamattomuudellaan.

Rekkamiehen työ ei ole kuitenkaan jatkuvaa kamppailua rytmihäiriöiden kanssa. Koska kuljetustehtävät ja tilanteet niiden sisällä ovat hyvin vaihtelevia, ovat myös rekanajon rytmit välillä paremmin sopusoinnussa keskenään.

– Näyttää siltä, että rekkamiehet toimivat työssään eritahtisten rytmien yhteen sovittelijoina ja suodattajina, joka ilmenee esimerkiksi ”ajan kiinniottamisen” ja ”ajan tappamisen” välisenä vuorotteluna, Aho summaa.

Ammatillinen maskuliinisuus

Ahon tutkimus osoittaa, että rekkamiesten asema tavarankuljetustehtävän (yksin)hallitsijoina on hapertunut. Autonomiaa ovat nakertaneet työnteon digitaalisesti johdettu juridinen seuranta sekä reaaliaikainen rahdinpaikannusjärjestelmä.

– Vaikka autonomian kaventuminen haastoi osaltaan rekkamiesten ammatillisen maskuliinisuuden rakentamista, eivät rekkamiehet alistuneet tilanteeseen. Sen sijaan he onnistuivat esittämään itsensä palkkansa ansaitsevina kovina työmiehinä, joilla on tien päältä karttuneen laajan käytännön kokemuksensa vuoksi erityistä ja vaikeasti saavutettavissa olevaa ammattitaitoa, Aho sanoo.

Ahon mukaan työn autonomian kaventuminen sekä rekanajon rytmihäiriöitä tuottavat mekanismit ovat kytköksissä laajempiin kapitalistista taloutta koskeviin rytmeihin, kuten tuotantotapojen tehostamiseen, kaupan palveluiden järjestämiseen, kulutuskäytäntöihin sekä yleisempään 24/7-yhteiskuntakehitykseen, jotka suuntaavat logistiikkaprosessien kehittämistä ja organisointia.

– Rekkamiesten työn rytmihäiriöiden purkaminen edellyttäisi organisaatio- ja firmakohtaisia järjestelyjä. Niiden lisäksi tarvitaan laajamittaisempaa ajattelu- ja toimintatavan muutosta siinä, miten esimerkiksi tuotantoa, logistiikkaa ja kaupan palveluita integroidaan ja järjestetään. Myös työ-, ajo- ja lepoaikalakeihin sekä digitaalisen ajopiirturin tulkintaan olisi syytä tehdä tarkistuksia, Aho huomauttaa.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Timo Ahon sosiologian väitöskirjan ”Tuhansia töitä, valvottuja öitä. Etnografinen tutkimus rekkamiesten työnteosta ja rekkamieheydestä tiekuljetusalan käytännöissä” tarkastustilaisuus pidetään 27.4.2019

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt