Pääsimme eri EU-instituutioiden välillä viime viikolla sopuun lähes 34 miljardin euron arvoisesta Verkkojen Eurooppa (CEF2) –ohjelmasta, jolla rahoitetaan liikenne-, energia- ja digitaalista infrastruktuuria tulevan seitsemän vuoden aikana. Toimin lainsäädännössä yhtenä Euroopan parlamentin pääneuvottelijoista.
Suomalaisena neuvottelutulokseen voi olla tyytyväinen. Helsingistä Tampereen ja Oulun kautta Tornioon ulottuva päärata nousee uudessa CEF-asetuksessa eurooppalaisen liikenneverkoston korkeimpaan ydinkäytävien kategoriaan, mikä mahdollistaa nyt myös rahoituksen saamisen pääradan eri hankkeisiin.
Samoin Suomen liikenneyhteyksien kannalta erittäin tärkeälle Rail Baltica –hankkeelle varattiin ohjelmassa erillinen rahoituspotti. Se oli tarpeen, jotta pienten Baltian maiden läpi ja Puolan kautta Saksaan kulkeva nopea raideyhteys saadaan rakennettua tulevan rahoituskauden aikana. Tämä tulee yhdistämään Suomen entistä kiinteämmin osaksi eurooppalaisia liikenneverkkoja.
Raiteisiin halutaan nyt kaikkialla Euroopassa investoida erityisesti ilmastosyistä. Liikenne on ainoa sektori jossa päästöt ovat vain kasvaneet. Raideliikenne on tehokasta ja vähäpäästöistä: se tuottaa liikenteen päästöistä vain prosentin. Siksi niin maantieliikennettä kuin lyhyitä lentomatkojakin haluttaisiin korvata jatkossa raideliikenteellä. Se edellyttää investointeja nopeisiin ja sujuviin yhteyksiin yli rajojen.
Suomesta jo edelliskaudellakin tätä EU-rahoitusta olisi voinut hakea Turusta Helsingin kautta Venäjän rajalle ulottuvaan yhteyteen. Nyt nostimme myös pääradan samaan kategoriaan. Tukea näille investoinneille voi saada enintään 30 prosenttia.
Mutta tukea ei tietenkään saa, jos sitä ei edes hae. Euroopan komissio on jo pitkään kannustanut Suomea hakemaan rahoitusta pääradan pahimman pullonkaulan Helsingin ja Tampereen välille, ja laajentamaan hanketta myös pääradan haarojen, eli Tampere-Jyväskylä ja Seinäjoki-Vaasa –välien kehittämiseen.
Jostain syystä Suomen hallitus ei tahdo tarttua näihin ehdotuksiin. Itselleni oli viime viikolla aikamoinen yllätys havaita, ettei hallitus tämän kevään hakukierroksella hakenut Helsinki-Tampere välille lainkaan rahoitusta. Hakemukset lähetettiin vain yhteysvälin Tampere–Oulu-kehittämissuunnittelusta sekä Kupittaa–Turku-kaksoisraiteen ja Turun ratapihojen rakentamissuunnitelmista. Tämä on hyvä alku, mutta vauhti on liian hidas.
Jos hallitus olisi tämän ja edellisen vuoden hakukierroksilla saanut liikkeelle ensimmäiset Turun ja Tampereen tunnin junien koskevat hakemukset, olisivat hankkeet jonon kärjessä, kun isoja rahoituspotteja jaetaan uuden ohjelman ensimmäisillä hakukierroksilla.
Kilpailu EU-tuista on kovaa, ja pahimmassa tapauksessa hidastelu voi johtaa siihen, että rahat päätyvät hakunsa meitä paremmin hoitaneiden jäsenmaiden liikennehankkeisiin. Riski tälle on todellinen.
Tehokkaalla ja toimivalla liikenneverkolla on merkittävä vaikutus Suomen kilpailukykyyn, talouskasvuun ja ihmisten arkeen. Hallituksen olisikin nyt syytä lopettaa yksityiskohdista kiistely ja varmistaa, että Suomelle osoitetut tuet saadaan käyttöön täysmääräisesti ja tulevaisuuden liikenneinvestoinnit vietyä maaliin onnistuneesti.
