Venäjä ja Kiina ovat viime vuosina tiivistäneet sotilaallista yhteistyötään nopeassa tahdissa. Presidentti Vladimir Putin on vihjaillut maiden olevan etenemässä kohti suoranaista liittosuhdetta, mutta todellisuus on tuoreen tutkimusraportin mukaan toinen: venäläiskenraalien silmissä Kiina on edelleen potentiaalinen vihollinen, ja esikunnissa laaditaan suunnitelmia sen mukaisesti.
Vaikka maiden keskinäinen epäluulo on juurtunut syvälle, Putin kokee nyt välttämättömäksi tukeutua Aasiaan ja Kiinan johtaja Xi Jinping hakee Venäjästä kumppania omille pyrkimyksilleen Tyynellämerellä, Viron ulkopoliittisen instituutin tutkijat James Sherr ja Frank Jüris kirjoittavat Tallinnan Lennart Meri -konferenssin yhteydessä julkaistussa raportissa.
Ainakaan toistaiseksi Venäjän ja Kiinan julistama ”strateginen kumppanuus” ei heidän mukaansa täytä liittosuhteen tunnusmerkkejä, koska keskinäisiä turvatakuita ei tiettävästi ole annettu. Historialliset yhtymäkohdatkaan eivät nykytilanteeseen sellaisenaan sovellu.
– Koukuttava, mutta tutkimatta jäänyt yhtäläisyys löytyy Saksan ja Japanin vuonna 1936 solmimasta anti-Komintern-sopimuksesta, jonka taustalla vaikutti ideologinen ja geopoliittinen vastakkainasettelu yhteistä vihollista kohtaan, he toteavat.
Brittiläisellä James Sherrillä on yli neljännesvuosisadan kokemus Venäjään liittyvästä ulko- ja turvallisuuspolitiikan tutkimuksesta ja neuvonannosta. Jüris on Kiinaan erikoistunut tutkija Viron kansainvälisessä puolustustutkimusinstituutissa.
Pirullinen skenaario
Anti-Komintern-sopimukseen, kuten myöskään Venäjän ja Kiinan kumppanuussuhteeseen, ei sisältynyt kovia sitoumuksia. Osapuolten yhteinen vihollinen oli silloin Neuvostoliitto, mutta kun sota syttyi, Japani keskittyikin taistelemaan Yhdysvaltoja vastaan.
Jos Venäjä ryhtyy uuteen sotaan, todennäköisin kohde on Sherrin ja Jürisin mukaan Ukraina tai Valko-Venäjä, Kiinan kohdalla puolestaan Taiwan. Keskinäisiä turvatakuita ei ole annettu, mutta asetelmaan liittyy heidän mielestään erityisen pirullinen kysymys.
– Voisiko kumppanuksista toinen nähdä, että toisen sota tarjoaisi mahdollisuuden oman sodan aloittamiseen?
Vielä viheliäisempi skenaario voisi heidän mukaansa olla se, että Moskovan ja Pekingin kesken olisi tällaisesta marssijärjestyksestä jo ennalta sovittu.
– Se tosiasia, että tällaiset näkymät ovat pitkälle meneviä, ei tee niistä käsittämättömiä. Mahdollisista seurauksista kärsivien ei myöskään kannata niitä sivuuttaa, he toteavat.
