Vaikka Espanja on pitkään välttynyt Venäjän aggressiivisimmilta vaikuttamispyrkimyksiltä, pian tilanne saattaa olla toinen. Venäjää kiinnostaa erityisesti Espanjan geopoliittinen merkitys yhtenä suurimmista EU:n jäsenmaista sekä espanjankielisen maailman solmukohtana.
Arvio sisältyy Atlantic Council -ajatushautomon juuri ilmestyneeseen Venäjän vaikutusta Etelä-Eurooppaan käsittelevään asiantuntijaraporttiin.
Espanjaa altistavat Venäjän vaikuttamisoperaatioille muun muassa Kremlin ohjauksessa toimivan ja propagandistisesta otteesta syytetyn RT-uutispalvelun entistä aktiivisempi espanjankielinen toiminta, Espanjan hallituksen pyrkimys monenkeskiseen ulkopolitiikkaan sekä oppositiossa olevan Podemos-puolueen sisällä vaikuttavat venäjämieliset virtaukset, raportin Espanjaa koskevan osuuden laatineet Francisco de Borja Lasheras ja Nicolás de Pedro varoittavat.
Lasheras on European Council on Foreign Relations -ajatushautomon Madridin-toimiston johtaja. De Pedro toimii tutkijana Barcelona Centre for International Affairs -ajatushautomossa.
Aatetta ja neuvostonostalgiaa
Espanjan hallituksen Venäjä-linja on raportin mukaan yhdistelmä varovaisuutta sekä pyrkimystä ennustettavuuteen ja neutraalin välittäjän rooliin. Käytännössä Espanja tasapainoilee usean eri position välillä: Maa on sitoutunut EU:n Venäjä-pakotteisiin ja tukee Naton sotilaallisen läsnäolon vahvistamista Baltiassa ja Itä-Euroopassa. Samalla Espanja toivoo vuoropuhelua Kremlin kanssa ja vastustaa toimia, jotka voisivat lisätä jännitteitä lännen ja Venäjän välillä.
Diplomatia on talouskasvun nimiin vannovalle pääministeri Mariano Rajoyn konservatiiviselle vähemmistöhallitukselle ennen kaikkea ulkomaankaupan vahvistamisen väline, tutkijat arvioivat.
Espanjassa on heidän mukaansa lukuisia vaikutusvaltaisissa asemissa yhteiskuntaelämän eri osa-alueilla toimivia henkilöitä, jotka suhtautuvat myönteisesti Kremlin edustamaan maailmankuvaan ja narratiiviin ja ovat jopa valmiita edistämään niitä. Joukossa on muun muassa tutkijoita, virkamiehiä ja poliitikkoja, jotka vaativat tunnustamaan Venäjän toimet esimerkiksi Syyriassa ja Ukrainassa välttämättömiksi ja väistämättömiksi. Vaikka jotkut heistä pitävät Venäjän patoamista sinänsä tärkeänä, he samanaikaisesti painottavat, että Ukrainan tilanne ei saisi olla esteenä yhteistyölle Kremlin kanssa muissa kysymyksissä.
Kuten monessa muussa maassa, myös Espanjassa Venäjä-sympatioiden taustalla vaikuttaa raportin mukaan usein yhdistelmä ideologiaa sekä ihannoivia Venäjään tai entiseen Neuvostoliittoon liittyviä mielikuvia. Myönteinen asenne Venäjän toimia kohtaan kulkee usein käsi kädessä länsi- ja erityisesti USA-vastaisten asenteiden kanssa. Moni espanjalainen – varsinkin poliittisen vasemmiston piirissä – näkee Yhdysvallat edelleen kylmän sodan aikaisen Francisco Francon diktatuurin tukijana, jolle Venäjä muodostaa tervetulleen vastapainon.
Espanjalaisille Venäjän politiikan ymmärtäjille on raportin mukaan ominaista perinteinen, voimapolitiikkaan perustuva käsitys kansainvälisistä suhteista.
– Nämä Iberian niemimaan henrykissingerit suhtautuvat epäilevästi demokratian edistämiseen ja Ukrainan Maidanin tai arabikevään kaltaisiin vallankumouksellisiin kansannousuihin – varsinkin silloin, kun lännen ja Yhdysvaltojen katsotaan olevan niissä osallisina. Heitä kiinnostaa lähinnä vakaus, ja he hyväksyvät epäröimättä vaikutuspiirien käsitteen, tutkijat kirjoittavat.
Ristiriitainen Podemos
Venäjän toimiin ymmärtäväisesti suhtautuvia puheenvuoroja on raportin mukaan kuultu useiden espanjalaispuolueiden piiristä. Erityistä huomiota siinä kuitenkin kiinnitetään poliittisen kentän vasenta laitaa edustavaan Podemos-puolueeseen.
– Vaikka puolue torjuu venäjämielisyyden leiman, se on silti Espanjan keskeisistä puolueista ainoa, joka vaatii Venäjä-pakotteiden purkamista välittömästi ja ilman ehtoja, tutkijat huomauttavat.
Venäjä tai ulkopolitiikka ylipäätään eivät suoranaisesti ole vuonna 2014 perustetun Podemosin poliittisen agendan keskiössä. Venäläinen malli kuitenkin edustaa puolueen silmissä lännenvastaisen narratiivin ruumiillistumaa, jonka katsotaan paljastavan liberaalin yhteiskuntajärjestelmän väärinkäytökset ja tekopyhyyden, raportissa todetaan.
Samaan aikaan Podemos näkee kuitenkin vaivaa, jotta sitä ei julkisuudessa yhdistettäisi suoraan presidentti Vladimir Putiniin. Tämä olisi tutkijoiden mukaan puolueen imagolle ongelmallista, koska se korostaa vastustavansa vallan keskittämistä yksittäisille henkilöille.
Muutamat Podemosin avainhenkilöistä ovat käyttäneet puheenvuoroja, joiden on tulkittu tukevan Euroopan uutta jakoa etupiireihin. Puolueen kansainvälisistä asioista vastaava Pablo Bustinduy on toistuvasti syyttänyt Natoa Ukrainan sodasta ja toimista ”Venäjän intressiensä kannalta elintärkeänä pitämällä geostrategisella alueella”. EU:n Venäjä-pakotteita Bustinduy on luonnehtinut äärimmäiseksi epäonnistumiseksi.
Podemosin kannatus on viimeisissä mielipidemittauksissa vaihdellut 15 ja 19 prosentin välillä. Espanjassa järjestetään seuraavat parlamenttivaalit viimeistään kesällä 2020.
Irti Natosta?
Niin kauan kuin Espanjan poliittisissa voimasuhteissa ei tapahdu merkittäviä muutoksia, maan linja suhteessa Venäjään säilynee nykyisen kaltaisena. Madridista siis lähetetään ystävällisiä signaaleja Moskovaan, mutta samaan aikaan muun muassa lisätään sotilaallista panostusta Naton itäiselle sivustalle, raportissa arvioidaan.
Sen mukaan paljon kuitenkin riippuu yhtäältä maan sisäpoliittisista asetelmista ja varsinkin Katalonian tilanteen mahdollisesta kärjistymisestä, toisaalta ulkoisista tekijöistä niin lännessä kuin Venäjällä. Vaikka nykyisen linjan jatkuminen arvioidaan Venäjän voimistuvista vaikuttamispyrkimyksistä huolimatta todennäköiseltä myös tulevaisuudessa, tutkijat eivät sulje pois muitakaan vaihtoehtoja.
– Podemosin tuella mahdollisesti muodostettavalla hallituksella voisi olla paineita kohti liittoutumattomuuspolitiikkaa ja näyttävämpiä avauksia Venäjän suuntaan, he toteavat.
