Presidentti Vladimir Putinin ulkopolitiikka on professori Nicolas Tenzerin mukaan kehittymässä yhä aggressiivisempaan ja Euroopan kannalta huolestuttavampaan suuntaan. Vaikka EU:n ulkopoliittinen edustaja Josep Borrell on helmikuussa Moskovassa kokemansa nöyryytyksen jälkeen koventanut retoriikkaansa, konkreettiset toimet Venäjän pyrkimysten patoamiseksi ovat hänen mukaansa jääneet aivan liian laimeiksi.
– Onkin vaikea olla yhtymättä oletukseen, jonka mukaan tietoisuus uhan luonteesta ja siitä, miten syvälle osaan eurooppalaisista eliiteistä se ulottuu, on edelleen puutteellinen. Tämä selittäisi toimien varovaisuuden, Pariisissa toimivaa ajatushautomo CERAPia johtava Tenzer kirjoittaa The Conversation -verkkojulkaisussa.
Ilmiön taustalla vaikuttaa hänen mukaansa kolme keskeistä tekijää, joista ensimmäinen on tietyissä poliittisissa piireissä vallitseva henkinen korruptio.
– Tämä korruptio ei aina ole oikeudellisesti rangaistavaa. Työskentely venäläisen yhtiön hyväksi silloinkaan, kun kyse on Gerhard Schröderin kaltaisesta entisestä huippupoliitikosta, ei välttämättä ole laitonta. Korvauksen saaminen palveluksista lähellä Venäjän valtakeskusta toimiville yrityksille ei sekään aina ole laitonta, jos et ole – tai et enää ole – julkisessa virassa. Ranskankin laissa rajanvetoa lobbauksen, konsultoinnin ja vaikutusvallan väärinkäytön välillä on toisinaan vaikea hahmottaa, Tenzer toteaa.
”Toivottavasti opimme ajoissa”
Toinen syy lännen toimettomuuteen on Tenzerin mukaan se, että keskeisten läntisten johtajien poliittisissa esikunnissa – presidentti Joe Bidenin Valkoista taloa lukuun ottamatta – Venäjän nykyhallinnon todellista olemusta ei vieläkään tunneta.
– Tämä johtaa Venäjää koskeviin romanttisiin narratiiveihin, joiden taustalla on historiallista, maantieteellistä ja kulttuurista tietoa, mutta ei poliittista analyysia, Tenzer sanoo.
– Ymmärtämättömyys Venäjän hallinnosta on johtanut uhkarohkeisiin ja epäonnistuneisiin suhteiden lämmittely-yrityksiin, joiden seurauksena on Euroopan heikentyminen, hajaannus ja joutuminen uhatuksi.
Kolmas lännen heikkoutta selittävä tekijä on Tenzerin mukaan se, että diplomaatit pyrkivät usein eri asiakokonaisuuksien eriyttämiseen omiin ”koreihinsa”.
– Näemme jälkiä tästä Josep Borrellin lausunnoissa, joissa hän saattaa samassa virkkeessä sanoa, että Venäjää kohtaan voidaan olla tiukkoja sen perusoikeusloukkausten ja Eurooppaan kohdistamien uhkausten vuoksi ja että samaan aikaan voidaan jatkaa yhteistyötä esimerkiksi ympäristö- ja terveyskysymyksissä, Tenzer toteaa.
Tällainen lähestymistapa tarjoaa hänen mukaansa Venäjän kaltaiselle autoritaariselle valtioille helppoja propaganda-aseita.
– Toivokaamme, että uusi ja entistä hirvittävämpi aggressio ei pakota meitä oppimaan tätä vasta silloin, kun on jo liian myöhäistä.
