Hän lupasi myös, että budjettia tasapainottavia polttoaineveron lisäkiristyksiä ei toteuteta.
Yhteisvaluutan sääntöjen mukaan julkisen talouden alijäämä saa vuosittain olla enintään kolme prosenttia kansantuotteesta. Ranskan budjettiehdotuksen mukaan alijäämä olisi ollut ensi vuonna 2,8 prosenttia.
Emmanuel Macronin lupaamat etuudet merkitsevät sitä, että Ranskan ensi vuoden alijäämä nousee 3,4 prosenttiin, ja rikkoo siten hyvin selvästi yhdessä sovittuja sääntöjä.
Menoja tasapainottavia toimia ei ole odotettavissa. Esille on otettu amerikkalaisten it-alan yhtiöiden verottaminen. Mutta se tuskin toteutuisi ilman amerikkalaisten kovia vastatoimia.
EU:n komission pitäisikin nyt heti puuttua Macronin menolupauksiin. Se on poliittisesti vaikeaa, mutta jos sitä ei tehdä, menettää komissio uskottavuutensa.
Kun Italian ensi vuoden velka oli ylittämässä vähemmän kuin Ranska nyt kolmen prosentin rajan, on komissio kovistellut koko syksyn Italiaa ja vaatinut sitä muuttamaan ensi vuoden budjettiaan. Italia on lopultakin nyt pyrkimässä alle kolmen prosentin alijäämään.
Ranskaa toki voidaan puolustella sillä, että Ranskan valtion velka on 97 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun Italian vastaava on 132 prosenttia. Voidaan myös sanoa, että presidentti oli pakotettu menolisäyksiin. Viime kädessä kuitenkin kysymys on siitä, kohdellaanko EU:n jäsenvaltioita yhdenvertaisesti.
Huolestuttavinta maanantain lupauksissa on, että Macronin pyrkimys Ranskan talouden tasapainottamiseen on nyt joutunut pois oikealta kurssilta. Maa, joka tekee yli kolmen prosentin alijäämää noususuhdanteen huipulla, on selkeästi tuleva kriisimaa. Jos Ranska kriisiytyy, on euro todellisissa vaikeuksissa.
Komissio ei voi katsoa Ranskan tilannetta läpi sormien. Sen on nyt vaadittava sääntöjen noudattamista.