Valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) toteaa valtioneuvoston sivuilla ilmestyneessä kirjoituksessaan, että liikenteen verotus kaipaa remonttia.
– Liikenteen polttoaineveroilla, vuosittaisella ajoneuvoverolla ja uusien tai käytettyjen ajoneuvon hankintaan liittyvällä autoverolla kerätään vuosittain noin 4,5 miljardia euroa verotuloja. Arvonlisäveron laskeminen veropottiin nostaa kokonaissummaa arvioiden mukaan noin kahdeksan miljardin euron tasolle, mikä on merkittävästi suurempi määrä kuin valtion tulovero palkoista ja eläkkeistä.
Edelleen hän toteaa, että liikenteen verotuksen nykyjärjestelmään on rakennettu voimakas päästöohjaavuus. Esimerkiksi autovero on 2,7-50 prosenttia riippuen auton ajon aikaisista päästöistä. Verorakenteella pyritään siten ohjaamaan kuluttajien valintoja vähäpäästöiseen tai päästöttömään liikkumiseen.
– Kun liikenteen päästöt tulevaisuudessa entisestään vähenevät, täytyy valtion tulojen kannalta käynnistää pidemmän aikavälin pohdinta: miten tulot kerätään tilanteessa, jossa hallitseva osa liikenteestä on päästötöntä? Pidän siis lähtökohtana sitä, että valtio ei luovu liikenteen verotuotoista, vaan ne kerätään uudella tavalla, Vanhanen kirjoittaa.
Vanhanen toteaa, että tällä hetkellä muutostarpeet eivät ole välittömiä, mutta hän arvioi, että kymmenen vuoden kuluttua käynnissä olevat muutokset heijastuvat jo verotuloihin. Suurin muutos pitkällä aikavälillä aiheutuu liikenteen polttoaineverotulojen alenemisesta. Nykyisin polttoaineveroja kerätään noin 2,5 miljardia vuodessa.
Vanhasen ideana on, että polttoaineiden verotus korvattaisiin ainakin pääosin ajettuihin kilometreihin perustuvalla verolla.
– Veroa ei määrättäisi kaavamaisesti samansuuruisena jokaiselta ajetulta kilometriltä, vaan sen taso määräytyisi tieverkon tieluokkien ja joukkoliikenteen saatavuuden mukaan. Lisäksi ammattiliikenne olisi omassa verokategoriassaan, sillä pitkien etäisyyksien maassa kumipyöräliikenteen korvaamiselle ei ole olemassa todellisia vaihtoehtoja.
Vanhasen hahmottelemassa mallissa ammattiliikenne ja pitkien etäisyyksien maaseutualueet saisivat huomattavasti edullisempia kilometrejä, kun taas moottoriteiden ja hyvän katuverkon alueella kulkevilla maksu kilometriä kohtaan olisi vastaavasti korkeampi ja vastaisi paremmin myös yhteiskunnan panostuksia teiden ja katujen hoitoon.
Vanhasen mielestä malli lisäisi alueellista tasa-arvoa paitsi valtakunnallisesti myös kuntien ja kaupunkien sisällä.
– Tulevaisuuden liikenneverotuksen perusteena olisi edellä kuvatulla tavalla todellinen liikkuminen, ei polttoainelitrat. Tämä edellyttäisi viranomaisen ylläpitämää paikannusjärjestelmää, jonka tekniikan ja lainsäädännön valmisteluun saattaa olla hyvä varata vuosikymmenen mittainen aika, hän toteaa.
Rahaministeri tunnustaa, että hänen pohdiskelunsa herättää varmasti paljon keskustelua ja kritiikkiäkin.
– En yritä esittää, että mallini olisi tällaisenaan valmis toteutettavaksi, vaan se vaatisi toki lukemattomien yksityiskohtien ratkaisemista, mukaan lukien mahdollinen lupamenettely EU-sääntelyn vuoksi.
Hänen mukaansa valtion kannalta nykyjärjestelmä vaatii pitkällä aikavälillä remonttia tai vähintään verotasojen nostoa.
– Mielestäni liikenteen polttoaineverojen kategoriselle nostamiselle täytyy etsiä ja löytää konkreettisia vaihtoehtoja. Ei ole oikeudenmukaista ja kestävää, että liikenteen verotus kohdistuisi tulevaisuudessa yhä raskaampana velvoitteena yhä pienemmälle porukalle, jolla ei ole omalle autoilulle vaihtoehtoa eikä varaa ostaa sähköautoa, hän kirjoittaa.
Vanhanen huomauttaa, että mallin mukainen ajattelu on yleensä törmännyt pelkoon yksityisyyden suojasta.
– Uskon, että tämä pelko on vähitellen väistynyt, kun annamme kaupallisilla sivuilla päivittäin lupia käyttää laitteen sijaintia hyväksi, käytämme valtavasti paikannukseen perustuvia karttaohjelmia ja viimeksi miljoonat antoivat luvan terveystietojen kannalta hyvinkin yksityisen tiedon hyväksikäyttämiseen koronavilkun muodossa.
Vanhasen mukaan selvää on, että järjestelmä olisi rakennettava siten, että tiedot olisivat vain niitä välittömästi verotukseen tarvitsevien viranomaisten järjestelmissä ja kenenkään yksityiskohtaisia paikannustietoja ei olisi saatavissa yksityisyyttä loukkaavalla tavalla, saati että tiedot olisivat osa nopeusvalvontaa.
