Vihreiden Pekka Haavisto, RKP:n Anna-Maja Henriksson, SDP:n Antti Rinne, vasemmistoliiton Li Andersson ja keskustan Juha Sipilä aloittivat hallitusneuvottelut Säätytalolla. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Suvi Hautanen: Pykälää kovempi salaliittoteoria neuvotteluista

Keskustalla on valta ajaa Antti Rinteen hallitusneuvottelut karille.

Politiikka nähdään usein pelikuvioina ja juonitteluna, vaikka ajautumisella tilanteisiin taitaa olla suurempi rooli politiikan tapahtumissa kuin uskotaan.

Keskustan päätyminen hallitusneuvotteluihin on helppo nähdä etukäteen suunniteltuna pelikuviona, jossa keskusta ilmoitti ensin suuntaavansa oppositioon, mutta jätti kuitenkin hallitusoven hieman raolleen.

Hallitustunnustelija Antti Rinne kävi kahdenväliset neuvottelut kaikkien puolueiden kanssa, mutta viimeiseksi jätetyn kokoomuksen kanssa oli erityisen vaikeaa. Neuvottelut venyivät tunnista kolmeen tuntiin, keskeytettiin välillä ja seuraavana päivänä jatkettiin taas pari tuntia. SDP:n ja kokoomuksen keskustelut päättyivät tuloksettomina, näkemyserot olivat edelleen suuria. Rinne vetosi julkisuudessa, että keskusta suostuisi hallitusneuvotteluihin. Pari tuntia myöhemmin keskusta ilmoitti vastaavansa kosintaan, mutta vasta seuraavana päivänä kysyttyään ensin lupaa kentältä. Aamulla puolue sanoi tahdon Rinteelle ja iltapäivällä asteltiin jo yhdessä Säätytalolle.

Matalalla kynnyksellä voi pohtia, neuvotteliko Rinne kokoomuksen kanssa tosissaan vai oliko koreografia keskustan saamiseksi hallitukseen käsikirjoitettu etukäteen. Todennäköisempää on kuitenkin, että puolueiden alkuperäiset aikeet olivat aitoja ja hallituspohjaan päädyttiin oikeiden neuvotteluiden ja niitä seuranneiden pelitilanteiden kautta. Rinteen toiveena saattoi olla punamulta, mutta vaalitulos ei mahdollistanut sitä ainakaan suoralta kädeltä. Sinipuna näytti vaalituloksen ja perussuomalaisten hallituksesta poissulkemisen vuoksi todennäköisimmältä vaihtoehdolta.

Rinteen seireenilaulu tavoitti keskustalaiset

Kokoomus paalutti hallitustunnustelijalle antamissaan vastauksissa tiukat kynnyskysymykset, jotka olivat erityisesti veropolitiikan osalta vaikeasti yhteen sovitettavissa SDP:n kanssa. Jo vapun aikaan demarit alkoivat kuiskutella toimittajille, että Rinne haluaa kansanrintaman. Tämä spinnaus oli helppo sivuuttaa bluffina, jolla oli tarkoitus pehmittää kokoomuksen kantoja. Sitä se saattoi osin ollakin. Rinteen seireenilaulu tavoitti kuitenkin keskustalaiset ja puolueessa alettiin lämmetä hallitusyhteistyölle. Hallitustunnusteluissa Rinne lupasi, että keskustan kynnyskysymykset eivät muodostu ongelmaksi.

Kokoomus puolestaan ei ollut valmis tinkimään kynnyskysymyksistään, vaan puolueen neuvottelijat pitivät sata prosenttisesti kiinni reunaehdoistaan. Julkisuudessa kokoomuslaiset linjasivat, että vasemmistoliiton kanssa ei mahduta samaan hallitukseen ja että kokoomus antaa rukkaset Rinteelle. Demareita sapetti kokoomuksen kielteinen kanta vasemmistoliittoon, valtiovarainministeriön näkemysten ottaminen annettuna ja puolueen niin sanottu oikeistolaistuminen talouskysymyksissä. Samaan aikaan demarit itse olivat liukuneet vasemmalle.

Keskustalaiset viestittivät toistuvasti kokoomuslaisille, että puolueen suuntana on oppositio. Samaan aikaan keskustan puolue-eliitin keskuudessa hallitushalut kasvoivat. Kokoomuksessa ei uskottu, että Rinne päätyisi punamultaan ja ennen kaikkea, että keskusta lähtisi hallitusneuvotteluihin jo tässä vaiheessa. Kokoomus näki hallitustunnustelut ensimmäisenä neuvottelukierroksena, jolloin ei vielä anneta periksi omista tavoitteistaan. Tiistai-iltaan mennessä kokoomuksen neuvottelijoille kuitenkin hahmottui, ettei kutsua Säätytalolle ole tulossa ja että Rinne on päätymässä punamultaan.

Keskustan ykköskaarti vastentahtoisesti Säätytalolla

Keskustan päätös lähteä hallitusneuvotteluihin tuli yllätyksenä paitsi kokoomukselle, niin myös osalle keskustan johtoa. Keskustan kenttäväestä jopa 80 prosenttia oli valmiita hallitusneuvotteluihin, jos puolueen kynnyskysymykset toteutuvat. Puheenjohtaja Juha Sipilä sanoi odottaneensa päinvastaista tulosta kyselystä. Vaikuttaakin siltä, että keskustan ykköskaarti on hallitusneuvotteluissa vastentahtoisesti. Asetelma, jossa vaalivoittajat Antti Rinne, Li Andersson ja Pekka Haavisto seisoivat parjaamansa edellisen hallituksen pääministerin Juha Sipilän kanssa rivissä valmiina hallitusneuvotteluihin, näytti vähintäänkin nurinkuriselta.

Pykälää kovempi salaliittoteorioiden ystävä voisi nähdä hallituksen muodostamisessa vielä yhden käänteen. Nyt kun Antti Rinne on laittanut kaiken sisään heti kättelyssä, niin jos hallitusneuvottelut valitulla kokoonpanolla epäonnistuvat, kokoomusta tuskin kannattaa Säätytalolle tämän viikon tapahtumien jälkeen enää kutsua. Hallitusneuvotteluista tulisi liian vaikeat, kun kokoomuksella ei olisi tarvetta joustaa mistään.

Hallitustunnustelijan kapula siirtyisi toiseksi suurimman puolueen, perussuomalaisten puheenjohtajalle Jussi Halla-aholle, joka suosiolla luovuttaisi sen eteenpäin kokoomuksen puheenjohtajalle Petteri Orpolle. Orpo lähtisi muodostamaan hallitusta perussuomalaisten, keskustan ja kristillisdemokraattien kanssa. Keskustan hallitukseen lähtökään ei olisi enää ongelma, sillä puolue-elimet ovat jo antaneet vahvan tuen hallitusneuvotteluille rökäletappiosta huolimatta. Keskustalaisten hinku punavihreään hallitukseen saattaa laantua, kun hallitusohjelma alkaa hahmottua. Keskustajohdolla onkin kaikki mahdollisuudet ajaa Rinteen hallitusneuvottelut karille, jos puolue niin haluaa.

Kukapa nyt salaliittoteorioihin uskoisi, mutta jos hallitusneuvottelut Säätytalolla ajautuvat ylitsepääsemättömään juntturaan, tämäkin skenaario voi toteutua.

Suvi Hautanen

Suvi Hautanen

Suvi Hautanen on Verkkouutisten toimittaja.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt