Ruotsi saattaa pian joutua luopumaan sotilaallisesta liittoutumattomuudesta ja valitsemaan Nato-jäsenyyden, Ruotsin puolustustutkimuslaitoksen apulaisjohtaja Mike Winnerstig sanoo.
Turvallisuuspoliittisen perusratkaisun uudelleenarviointia puoltaisi hänen mukaansa yhteisen puolustuksen muodostama pelote.
– Kriittisellä hetkellä kyky suunnitella kaikkien sopimuksen piiriin kuuluvien maiden yhteistä puolustusta keskinäisen puolustussopimuksen puitteissa on erittäin ratkaisevaa, Winnerstig arvioi. Sillä on hänen mukaansa merkitystä sekä pelotevaikutuksen että sodankäynnin kannalta.
– Ruotsi ja – kenties vähemmän todennäköisesti myös Suomi – valinnevat tämän tien muutaman vuoden kuluessa. Geopolitiikka voi olla vahva suostuttelija.
”Vallankumouksellinen linjamuutos”
Muun muassa Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist on Winnerstigin mukaan käyttänyt viime aikoina turvallisuuspoliittisia puheenvuoroja, jotka eivät kovasanaisuudessaan merkittävästi eroa yksittäisen Nato-maan edustajien retoriikasta. Hän huomauttaa niiden eroavan kuitenkin olennaisesti siitä, mitä sosiaalidemokraateilta on perinteisesti totuttu kuulemaan.
– Tämä on erityisen mielenkiintoista juuri nyt, sillä ministerien kaikki puheet tällaisista aiheista ovat ulkoministeriön ja pääministerin kanslian hyväksymiä ja edustavat siten koko Ruotsin hallituksen kantaa. Ottaen huomioon, että Ruotsin ulkoministeriö on erityisesti sosiaalidemokraattien johdolla ollut liittoutumattomuuspolitiikan vankkumattomin vartija hallinnon sisällä, tämä on itse asiassa suorastaan vallankumouksellista, Winnerstig sanoo.
Ajatus, että Ruotsi voisi pysyttäytyä sotilaallisesti liittoutumattomana ja samalla luottaa Yhdysvaltain apuun, saattaa hänen mukaansa muodostua pian kestämättömäksi. Hän viittaa sekä muodollisten sitoumusten puuttumiseen että muiden Nato-maiden mahdolliseen penseyteen Ruotsin saamaa erityiskohtelua kohtaan. Penseyden taustalla voisivat hänen mielestään olla Ruotsin matala puolustusbudjetti – noin prosentti bruttokansantuotteesta – ja vallitseva haluttomuus osallistua yhteisen puolustuksen vastuunkantoon.
– Tähän on lisättävä sotilaalliset ongelmat, joita aina aiheutuu, kun konfliktin edessä joudutaan improvisoimaan paineen alla sen sijaan, että toteutettaisiin yhdessä vakaata sopimuspohjaista puolustussuunnittelua rauhan aikana. Se tekee kysymyksen Ruotsin puolustamisesta USA:n tuella vaikeaksi.
Winnerstig ei käsittele sitä mahdollisuutta, että Ruotsin puolustusmenoihin käyttämän bkt-osuuden jääminen kauas Naton asettamasta kahden prosentin tavoitteesta voisi muodostua rasitteeksi myös maan Nato-pyrkimyksille.
Hänen mielestään liittoutumattomuuden hyödyt ovat mitätöityneet, koska sotatilanteessa Venäjä suhtautuisi Ruotsiin joka tapauksessa vihollisena. Liittoutumattomuudella on perinteisesti tavoiteltu pysyttäytymistä konfliktin ulkopuolella, mutta enää siihen ei hänen mukaansa ole edellytyksiä.
– Vaikka Ruotsi ei olisi Venäjän hyökkäyksen ensisijainen kohde, yksikään ammattitaitoinen venäläinen esikuntaupseeri ei luottaisi Ruotsin ilmavoimien ja muiden sotilaallisten voimavarojen jäämiseen konfliktin ulkopuolelle ja valmistautuisi siksi myös niiden eliminointiin.
Mike Winnerstig esitti arvionsa International Centre for Defence and Security -ajatushautomon tällä viikolla julkaisemassa blogikirjoituksessa.
Toimittaja: HEIKKI HAKALA
