X
SULJE MAINOS
Suomen ja EU:n itärajaa Lapin Sallassa. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

”Puolustaako Irlannin armeija itärajaamme viimeiseen mieheen?”

Historioitsija ei usko Suomen kulkevan kohti turvallisempaa maailmanjärjestystä.

Historioitsija Teemu Keskisarja aloittaa Ilta-Sanomien kolumninsa ihmettelemällä Helsingin Sanomien uutisointia. Siinä kahdesti todettiin Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin aloittaneen uransa 1970- ja 1980-luvuilla Venäjän lähetystöissä.

Keskisarja letkauttaa, että ehkä Venäjän ja Neuvostoliiton samastus meni oikein, sillä nyky-Venäjähän pyrkii ulkopolitiikassaan Neuvostoliiton perilliseksi.

– Neuvostojohtajat, Stalin eritoten, tunsivat luissaan vanhan Venäjän historian ja hyödynsivät sitä soveltuvin osin, Teemu Keskisarja kirjoittaa.

Historioitsijan mukaan naapurin historiakäsityksissä pelottavinta eivät ole propagandistinen uudelleenkirjoitus eikä se, jos massat uskovat Mainilan laukauksiin. Suomen kannalta oli hänen mielestään vuonna 1939 yhdentekevää, mitä neuvostomaan työläiset, kolhoshnikat ja sotamiehet ajattelivat historiasta vai ajattelivatko mitään.

– Myöhemmän kommarilaulun sanat ”ei sotaa toivoa voi venäläiset milloinkaan” luultavasti pitivät paikkansa ruohonjuuritasolla. Se ei kuitenkaan ratkaissut vaan lintuperspektiivi, Stalinin historiakäsitys: Neuvostoliiton länsiraja on syntynyt Venäjän heikkouden hetkenä ja pitää korjata nyt tilaisuuden tullen.

– Jos (Vladimir) Putin tai joku historiatietoisempi seuraaja tiedostaa että Neuvostoliiton hajoaminen oli geopoliittinen katastrofi ja että Suomi historiallisista syistä kuuluu Venäjän etupiirin, niin minkä teet. Tuskin mikään tutkimushanke voi oikaista tätä suomalaisten kannalta kiusallista näkemystä. Hyökkäyssodat eivät pohjimmiltaan johdu geopolitiikasta ja strategisista intresseistä, vaan suurmiesten halusta painua historiaan vielä suurempina.

Keskisarjan mukaan Venäjää ja Neuvostoliittoa tekee kyllä mieli erotella, ”koska vain jälkimmäisestä koitui Suomelle notoorisia ongelmia”. Hän kysyy, mikä historia nyt toistaa itseään.

– Kolmannen ristiretken ja jatkosodan välisinä 650 vuotena jok´ikinen aseellinen konflikti Suomen alueella liittyi kaukaisempaan suurpolitiikkaan. ”EU olemme me” on ryhdikkäästi sanottu, mutta mitä se mahtaa tosielämässä tarkoittaa eri kolkissa sijaitsevien jäsenvaltioiden kesken?, hän kysyy.

– Jos kaikista hyvistä aikomuksistamme huolimatta pahin tapahtuu, puolustavatko Irlannin armeija ja tasavaltalaisarmeija EU:n itärajaa – viimeiseen mieheen?

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt