EU:n jäsenvaltioiden pöydällä on iso joukko lainsäädäntöaloitteita, jotka tulevat merkittävästi vaikuttamaan metsien käyttöön. Heinäkuussa komissio julkaisi laajan energia- ja ilmastopaketin, jonka käsittely jäsenvaltioiden kesken on vasta alkanut. Sen sijaan rahoituslainsäädännön alla olevasta taksonomiasta on väännetty kättä jo pitkään. Se asettaa ne kriteerit, joilla metsiä koskevat investoinnit voitaisiin katsoa kestäviksi. Ensimmäisenä käsittelyssä ovat metsien käytön ilmastokriteerit, joista jäsenvaltioiden tulisi päättää joulukuun alkupuolella.
Suomen hallitus on useissa kannoissaan korostanut sitä, että metsäpolitiikan kansallisesta päätäntävallasta pidetään kiinni kynsin hampain. Hiukan arveluttaa, ollaanko toimivaltaa kuitenkin antamassa lisää komissiolle.
Voimassa olevan uusiutuvan energian direktiivin (REDII) toimeenpano on juuri aloitettu. Direktiivi sisältää energiantuotannossa käytettävälle puupohjaiselle biomassalle kestävyyskriteerit. Kriteereistä väännettiin muutama vuosi sitten melkoisen kovasti. Suomella oli iso rooli siinä, että kriteerit saatiin käännettyä kansallista metsälainsäädäntöä kunnioittaviksi. Nykyinen komissio haluaa kuitenkin avata kriteerit ja esittää niiden merkittävää laajentamista. Komissio esittää niin sanottuja ”no go -alueita”, joilta hankittu biomassa olisi aina kestämätöntä.
Hallituksen mukaan ”Suomi voi tarkastella avoimesti ehdotettua muutosta kiellettyjen alueiden kriteerin laajentamisesta metsäbiomassoihin edellyttäen, että kielletyt alueet rajautuvat selkeästi globaalin metsäkadon torjuntaan.” On aivan selvää, että kieltoja ei voida kohdistaa vain joihinkin kaukaisiin maihin. Sehän olisi WTO:n vastaistakin. Kyllä ne kriteerit tulevat koskemaan ihan jokaista maata, myös Suomea, ja jokaista metsäbioenergian tuottajaa.
Komissio esittää myös yksityiskohtaisia lisävaatimuksia biodiversiteetin ja maaperän kunnon turvaamiseksi. Näitä ovat muun muassa velvoite välttää laajoja avohakkuita ja asettaa lahopuun määrälle kynnysarvot. Jälleen valtioneuvosto suhtautuu neuvottelujen tässä vaiheessa ”lähtökohtaisesti avoimesti” ehdotettuihin muutoksiin, vaikkakin korostaa niiden esimerkinomaisuutta. Minusta tähän komission esitykseen ei voi suhtautua lähtökohtaisesti avoimesti, jos samaan aikaan haluaa pitää kiinni kansallisesta päätösvallasta metsäasioissa.
Ja sitten on vielä rahoituslainsäädännön alla oleva taksonomia. Muistan, kun kolme vuotta sitten keskustelin erään suomalaisen virkamiehen kanssa taksonomian alkuvaiheista Brysselin muoviastioiden täyttämässä kahvilassa. Virkamies vakuutti epäilevälle metsäteollisuuden edunvalvojalle, että taksonomia on vain rahoittajia ja isoja investointeja varten luotava työkalu, joka ei tule vaikuttamaan muihin lainsäädäntöihin eikä metsien käsittelyyn Suomessa. Vaan toisin taitaa käydä.
Ympäristöministeriö lähetti elokuussa lausunnolle asetusluonnoksen rakennuksen ilmastoselvityksestä osana maankäyttö- ja rakennuslain uudistusta. Asetusehdotuksen perusteluissa mainittiin, että puumateriaalin ilmastokriteerien täyttyminen voitaisiin todentaa esimerkiksi EU:n taksonomian delegoidun asetuksen sisältämän ilmastoanalyysin avulla. Tässä on kaksi asiaa, jotka eivät missään tapauksessa olisi saaneet tapahtua, mutta tapahtuivatpa kuitenkin. Ensinnäkin, ympäristöministeriö valmistelee lainsäädäntöä käyttäen hyväksi delegoitua säädöstä, jota ei ole vielä hyväksytty ja johon hallituksella ei ole vielä edes kantaa. Ja toiseksi, ministeriö pyrkii ujuttamaan kestävän rahoituksen lainsäädäntöä sektorilainsäädäntöön, johon sitä ei ole tarkoitettu. Joku voisi pitää ministeriön toimintaa tässä varsin kyseenalaisena.
Hallituksen pitäisi saada yllä mainittua EU-taksonomian delegoitua säädöstä koskeva kantaluonnos valmiiksi seuraavan kahden viikon aikana, jotta eduskunta pystyisi laatimaan maamme lopullisen kannan – hyväksyäkö vaiko hylätä komission esitys.
Delegoidussa säädöksessä komissio esittää taksonomian alaisille, vähintään 13 hehtaarin metsätiloille ilmastoanalyysiä, jolla varmistetaan 30 vuoden aikana saavutettava ilmastohyöty. Hiilivarasto pitäisi laskea maanpäällisestä ja maanalaisesta biomassasta, kuolleesta puusta, karikkeesta ja maaperästä. Lisäksi tulisi laatia hyvin yksityiskohtainen metsäsuunnitelma, joka sisältäisi sidosryhmien kuulemisen. Kokonaisuuden kruunaavat ei merkittävää haittaa -kriteerit, jotka ovat komission kynästä kääntyneet merkittävästä haitasta muiden ympäristöarvojen parantamiseksi ja edistämiseksi. Komissio ei ole tehnyt asetusehdotuksesta vaikutusten arviointia.
Hallituksen mukaan metsäpolitiikan tulee olla jatkossakin EU:ssa kansallisen päätäntävallan piirissä, koska jäsenvaltiot ja niiden olosuhteet ovat erilaisia. Pitääkö linja?
