Kirjoittajan mukaan ääriliikkeet saavat toisistaan voimaa keskinäisessä vastakkainasettelussa. LEHTIKUVA Spencer Platt

Jussi Isotalo: Ääriliikkeet saavat voimaa toisistaan

Politiikan jana ei enää kulje suoraviivaisesti vasemmalta oikealle.

… jos on koskaan kulkenutkaan. Suhtautumista tärkeimpiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin voidaan havainnollistaa useilla eri kuvaajilla, ja puolueiden sijoittuminen niissä vaihtelee asiakokonaisuudesta riippuen.

Myös puolueiden sisällä, kannattaja- ja jäsenkunnassa, on eri suuntaisia painotuksia, joillakin enemmän, toisilla vähemmän. Esimerkiksi kokoomukseen on puolueen sadan vuoden takaisesta perustamisesta lähtien kuulunut arvopohjaltaan sekä konservatiiveja että uudistusmielisiä. Käytännön politiikassa ovat vaikuttaneet niin markkinaliberaalit kuin sosiaalireformistisetkin voimat. Sama ihminen voi yhdessä suhteessa olla konservatiivi, toisessa liberaali. Kokoomus on nimensä mukaisesti kokoelma ihmisiä, jotka eivät ole kaikesta samaa mieltä. Ajatus päinvastaisesta onkin puistattava.

Lähes koko sotienjälkeisen ajan Euroopan monipuoluedemokratioissa on vallinnut tilanne, jossa politiikan painopiste ja vaalikannatus on vaihdellen nojannut keskustaoikeistoon ja keskustavasemmistoon. Äärilaidoilla on ollut paljon ääntä mutta vähän äänestäjiä. Tämä asetelma on kuluneella vuosikymmenellä muuttunut. Nyt keskikentältä vuotaa laidoille.

Ylen toimittaja Riikka Uosukaisen nettiartikkelissa Pohjolan porvareita ahdistaa 13.7. viestintätoimisto Ellun Kanojen toimitusjohtaja Taru Tujunen kuvaa mielenkiintoisella tavalla puolueiden sijoittumista niin sanotulla GAL-TAN -akselilla. Lyhenne tulee käsitteistä Green-Alternative-Libertarian ja Traditional-Authoritarian-Nationalist. Suomen puolueista hän sijoittaa tuon akselin vasempaan laitaan vihreät ja vasemmistoliiton sekä oikeaan ääripäähän perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit. SDP ja kokoomus ovat vierekkäin asteikon keskikohdan tuntumassa.

Itse muuttaisin tuon kuvaajan hevosenkengän muotoon. Sen kaaren keskellä sijaitsevat aatteellisesti ja käytännöllisesti heterogeeniset, perinteiset valtapuolueet ja kärjissä ehdottomuudellaan erottuvat ääripuolueet. Ajan henki ja viestintäilmapiiri suosivat kovasanaisuutta ja periksiantamattomuutta.

Ääriliikkeillä on yhteisiä intressejä. Ne saavat toisistaan voimaa keskinäisessä vastakkainasettelussa. Lisäksi niitä yhdistää vanhan valtaeliitin vastustus ja kompromissien halveksunta. Niissä esiintyy myös viehtymystä komentoyhteiskuntaan. Siksi voidaan väittää poliittisen hevosenkengän kärkien lähenneen. Tuore esimerkki nähtiin Euroopan parlamentin äänestäessä komission puheenjohtajaehdokkaan luottamuksesta. Vastustajien rintamassa toisensa löysivät äärioikeisto, laitavasemmisto ja vihreät.

Euroopan parlamentissa, kuten useimmissa unionin jäsenvaltioissakin, maltilliset puolueryhmät ovat vielä enemmistönä. Ero on kuitenkin kaventunut dramaattisesti, eikä erityisesti nuorempien äänestäjien viehtymys ääriliikkeisiin lupaa hyvää jatkossa.

Niin kauan, kuin poliittisen viestinnän pääsisältö on oman vision esittämisen sijaan pyrkimys saada kilpailija näyttämään huonolta, virtausta keskeltä laidoille on vaikea kääntää.

Pari päivää sitten julkaistiin kysely Suomen vihatuimmista ihmisistä. Kärkisijoille sijoittuivat poliitikot. Siis he, jotka olemme äänestäneet vastuuseen kansakunnan turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Kaunalla mässäily on syöttö suoraan populistien lapaan.

Jussi Isotalo

Jussi Isotalo

Jussi Isotalo on kokoomuksen entinen puoluesihteeri.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt